PENTUPÄIVÄKIRJA



Tässä voit tutustua pentupäiväkirjaan eli siihen, mitä Katin poikien elämässä tapahtuu ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Pentue on toinen Jangas-pentue, Katin edellisten pentujen ensimmäisiin viikkoihin voit tutustua täällä. Tämä pentue syntyi siitä syystä, että halusin itselleni Katin tyttären, toisin kuitenkin kävi...


31.10-1-11.2003
Kati astutettiin Ruotsissa nuorella, komealla ja viehättävällä muotovaliolla Clumbrolds Kilkennyllä. Nuori pari tapasi toisensa Halloweenina kellon jo lähennellessä puoltayötä.

31.10-2.1.2003
Ensimmäiset merkit tiineydestä oli nähtävissä jo 19 vuorokautta astutuksen jälkeen, kun Kati oksenteli yhden illan. Pian sen jälkeen maha alkoi kasvaa ja viimeisinä viikkoina mahassa näkyi ja tuntui olevan menossa varsinainen jalkapallo-ottelu. 63 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta täyttyi 2. tammikuuta ja sinä iltana Katin lämpö laskikin 36,7 C.

ENSIMMÄINEN VIIKKO



Pennut syntyivät 3.1.2004
Aamulla supistukset alkoivat hieman kahdeksan jälkeen ja ensimmäinen urospentu näki päivänvalon kello 8.57. Myöhemmin Mikki-lempinimen saanut poika painoi syntyessään 400 g, ja osoitti heti alkuunsa olevan hyvin pirteä ja kovaääninen pieni miehenalku. Seuraava pentu syntyi 10.08, sekin oli uros, joka sai lempinimekseen Viiru. Painoa sille oli kertynyt 375 grammaa. Kolmas pentu sai minut hermostumaan, kun sen tulosta ei näkynyt mitään merkkejä vielä puolenpäivän aikoihinkaan. Ehdin jo soittaa sen seitsemän kertaa Katin kasvattajalle Marjukalle ja lopulta kellon lähestyessä kahta päätimme, että käyn Katin kanssa ulkona juoksulenkillä ja jollei sen jäkeen pentu synny lähdemme lääkärille. Kuollut 10-senttinen pieni vaaleanpunainen pentu syntyi 14.10 ja vain runsas viisi minuuttia myöhemmin ilmestyi maailmaan seuraava poika 420-grammainen Picasso-nimen saanut jätkänpätkä. Nimi juontaa juurensa siihen, ettei pennun merkeistä oikein keksinyt sille nimeä, kun ne olivat varsin omanlaisensa. Niinpä kubistinen Picasso tuntui sopivalta nimeltä, ja se kuonokin muistutti kovasti esikuvansa ylvästä nenää. Viimeinen pentu ja neljäs poika syntyi 15.00 ja painoi 390 g. Päässä sijainneen kahden täplän mukaan se sai lempinimen Tupla. Kahdella pennuista oli kannukset ja kaikki pojat syntyivät pää edellä tähän maailmaan. Viimeisen pennun synnyttyä Kati rauhoittui imettämään katrastaan minun katsellessani pettyneenä vierestä, kuinka porukkaan ei ollut eksynyt yhtään narttua. Pettymys kuitenkin haihtui pian terveitä ja toimeliaita nuoria miehiä ihastellessa. Kati taas kerran oikein hehkui äidin onnea. Maitoakin alkoi heti tulla ja pennut vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä elämäänsä nukkuessaan pienet masut täynnä maitoa. Päivän saldo oli siis neljä toimeliasta urosta.


2. vrk 4.1.2004
Pennut tuhisivat tyytyväisyydestä emonsa hellässä huomassa ja painokin alkoi jo hiukan kohota. Harry-setä onkin ollut koko viikon tädilläni hoidossa, joten Kati saa ihan rauhassa viettää aikaansa jälkikasvuaan hoitaessaan ja seuratessaan. Napanuoratkin ovat jo kuivuneet ja pudonneet pois.
Kuvat vuorokauden ikäisistä pennuista

3. vrk 5.1.2004
Tyytyväinen tuhina ja maiskutus jatkui pentulaatikossa. Tänään Ritva ja Tiina Rantanen tulivat poistamaan Mikin ja Picasson takakannukset. Toiselta vuoti reippaasti verta, kun toinen pojista ei pientä klipsaisua juuri huomannutkaan. Kolmelle pojista on jo oma kotikin tiedossa.

5. vrk 7.1.2004
Katilla on ollut maha sekaisin ja se on vaatinut ulospääsyä 2-5 tunnin välein. Alkaa itsellä olla aika tokkurainen olo. Lisäksi Katilla on ollut hieman verenvuotoa kohdusta ja aavistus lämpöä. Pennut voivat kuitenkin aivan mainiosti ja kasvavat kovaa vauhtia. Nyt painoa on kerääntynyt jo 500-600 grammaa. Pojat pääsevät kulkemaan jo aikamoista vauhtia ympäri laatikkoa, ne nostavat ruumistaan terhakkaasti maasta ponnistaessaan kaikilla jaloilla, vaikka liikkuminen onkin vielä ryömimistä. Illalla lähdin Springereiden hallituksen kokouksen ja Ulnor tuli Katia ja pentuja hoitamaan.


6. vrk 8.1.2004
Katin olo on onneksi jo parempi: sillä ei ole enää lämpöä ja mahakin on kunnossa, eikä enää tarvitse päästä kuin nelisen kertaa päivässä ulos. Muutenkin se viihtyy jo osan ajasta poissa pentulaatikosta, vaikka haluaakin koko ajan olla selvillä, mitä siellä tapahtuu. Mikki jo rapsutteli itseään takajalalla ja Picasso sai ihan itse kakattua, joskin Kati tuli heti perään siivoamaan jätökset. Painoa isommille pojille on tullut jo 700 grammaa, joskin pikku-Viiru on jäänyt hieman veljistään jälkeen painaessaan hieman alle 600 grammaa. Sain kuulla ettei Harry tulekaan kotiin vielä viikkoon. Se kuulemma nauttii kyläilemisestä edelleen.

7. vrk 9.1.2004
Tänä aamuna Kati sai satutettua jalkansa rappuralliin aamupissille lähtiessään ja siltä irtosi etukynsi. Sisälle tullessa Kati olikin hurja näky, kun kynnestä oli lentänyt roiskeita sen mahakarvoihin ja sen housukarvat ovat veressä edelleen jatkuvan hajuttoman verenvuodon takia. Pojat ovat edelleen hyvin toimeliata ja nälkäisiä pieniä olentoja. jos niiden on kylmä tai nälkä ne kyllä kertovat asiasta kovaäänisesti. Maitoa tuntuu riittävän vaikka osa ruoasta on korvattu riisillä Katin mahan rauhoittamiseksi. Toivottavasti ensi viikosta ei muodostu yhtä rankaa ; -) Pennuille on tullut jo paljon mustaa kirsuihin ja pieniä mustia läikkiä polkuanturoihinkin.

TOINEN VIIKKO

8. vrk 10.1.2004
Pennut ovat jo kasvaneet hurjasti ja Tuplan nimi tuntuu olevan enne: se näet ensimmäisenä kaksinkertaisti painonsa ja on jo yli 800-grammainen pojanjötikkä. Nukkuessa pentujen jalat ja päät vipattavat kovaa vauhtia. Uni ja ruoka maistuvat edelleen hyvin, kuten kuuluukin. Pienistä eläväisistä on tullut jo tehokkaita etsimään tiensä nisälle ja pentulaatikosta kuuluukin aina kova meteli Katin siirtyessä takaisin pentulaatikkoon ja pentujen etsiessään tiensä nisille. Katin poistuessa pentulaatikosta pennut hakeutuvat yhteen röykkiöön, jotta niiden on lämpimämpi olla. Mikki oli jo ihan itse kakannutkin Katin ollessa poissa laatikosta.
Kuvat viikon ikäisistä pennuista

9. vrk 11.1.2004
Tänään yllättäen Katin puolivuotiaan tyttären Yangan omistajat soittivat ja kysyivät, jos voivat tulla ohikulkumatkalla käymään. Tokihan se sopi! Yanga oli jo huomattavasti emäänsä isompi ja vahvaluustoisempi hontelo nuori koira. Ja ihastuttavan pisamainen. Pentujen hajut sitä tietysti ihmetyttivät ja hetken päästä se meinasikin lähteä pois tästä huushollista.

10. vrk 12.1.2004
Pentulaatikossa harjoitellaan jo kovasti horjuvaa kävelyä! Kovaa vauhtia pienet marsut pääsevätkin eteenpäin. Punnitseminen alkoi olla jo mahdoton tehtävä, kun pojat meinasivat lähteä vaa'asta livohkaan.

11. vrk 13.1.2004
Nyt pentujen silmänurkasta näkee, että silmät ovat pian aukeamassa! Muuten ahneiden pienten elämä sujuu tuttuun tapaan: ne edelleen vain syövät ja nukkuvat, ja kiitävät aina kovaa vauhtia nisille Katin tullessa pentulaatikkoon.

13. vrk 15.1.2004
Pentujen silmät ovat jo auki ja ne katsovat jo maailmaa vielä hieman sumeilla silmillään. Kävelykin sujuu jo aiempaa paremmin ja kovaa vauhtia. Ruoka maistuu ja pennut kasvavat. Nyt tosin pennuilla on selkeät kokoerot, tässä järjestys suurimmasta pienempään: Tupla, Mikki, Picasso ja Viiru. pennuilla on aina 50-100 grammaa eroa seuraavaan. Siitä huolimatta, että Viiru on porukan pienin ehti sekin jo kaksinkertaistaa syntymäpainonsa toissapäivänä samoin kuin Picassokin.

KOLMAS VIIKKO

15. vrk 17.1.2004
Pennut saivat ensimmäisen matokuurin Canex-tahnaa, samalla kun Kati joutui Axilur-kuurille. Kahden viikon rajaryykki tuli tänään täyteen ja pennut alkavat olla jo touhuavia, toimeliaita olentoja, pieniä koiria. Kaikilla on silmät auennut ja ilmeisesti myös korvat, koska ne ovat alkaneet päästää mitä kummallisempia ääniä kurkustaan. Tutsutuminen veljiin muutenkin kuin vain lämpöpattereina on myös alkanut. Mikki koitti ottaa suullaan kiinni Viirun selästä, läppäisi veljeä tassulla ja koitti sen jälkeen maistella tämän takajalkaa. Huvittavan näköistä oli myös, kuinka yksi pojista alkoi rapsuttaa korvantaustaansa ja seuraavassa hetkessä nappasi takajalan suuhunsa ihmetellessään mokomaa sutivaa uloketta. Pennut istuvat jo tukevasti takapuolellaan ja liikkuvatkin aikaisempaa varmemmin, vaikkakin vielä hieman horjuen ja matalina.
Kuvat kahden viikon ikäisistä pennuista

16. vrk 18.1.2004
Tänään Tupla ihmetteli kovasti emänsä korvaa ja hyppäsi yrittäen tarttua siihen hampaattomalla suullaan, kunnes kellahti selälleen yrittäessään läpätä korvaa tassullaan. Pentujen seuraaminen tarjoaa monia hauskoja hetkiä päivän mittaan ;-) Kovasti laatikosta kuuluu yhä melua pentujen ollessa hereillä. Etenkin pieni ja pippurinen Viiru yrittää saada veljiin liikettä komentamalla isompiaan. Viimeinenkin pojista löysi tänään oman kodin. Pojat tulevat muuttamaan aikanaan Leppävirroille, Harjavaltaan, Espooseen ja Vantaalle. Kahdesta kasvaa toivon mukaan eteviä metsästyskoiria isännän avuksi.


17. vrk 19.1.2004
Pentujen on jo korkea aika tottua hoitotoimenpiteisiin, eikös vain? ;) Kynsienleikkuu oli tänään vuorossa ja kaikki siihen kohtuullisen kiltisti alistuivatkin, näin toista kertaa. On ihana katsella, kuinka pienet hännät ovat alkaneet heilua pentujen touhutessa, ne kiipeävät kovasti laatikon reunoille urkkimaan ulkomaailman tietoja ja lyövät leikkiä keskenään. Nämä hereilläolon jaksot tosin kestävät vain vartin verran ennen kuin porukka simahtaa taas yhteen kasaan kesken leikin.

18. vrk 20.1.2004
Pennut ovat alkaneet jo tunnistaa ääneni. Ensimmäisen noustessa saatan alkaa leperrellä pienille niin hetkessä kaikki toimeliaat tyypit ovat jaloillaan ja tulossa katsomaan mistä ääni tulee. Kati lienee pennut siihen todellisuudessa opettanut, koskapa se saapuu heti paikalle kun kuulee minun lepertelevän. Pennut ovat siis oppineet yhdistämään ääneni siihen, että pian maitobaari hilautuu paikalle. Pojat pääsivät jo ensi kertaa tutustumaan viereisen huoneen lattiaan yksitellen. Kovasti ne lähtivätkin heti tassuttelemaan eteenpäin.

19. vrk 21.1.2004
Ystäväni Satu ja hänen suloinen tyttärensä 4-vuotias kummityttöni Elsa tulivat pentuja katsomaan. Nuori neiti sai pitää pentuja sylissäkin ja kiltisti ne istuivat paijattavina. Yksi koitti jo maistella hampaattomalla suullaan Elmerin sormea ja varvasta.

20. vrk 22.1.2004
Pojat saivat maistella ensi kertaa jauhelihaa ja eritoten Picasso ja Viiru ihastuivat uuteen ruokaan niin, että meinasivat samalla imeä sormetkin. Täplä-sisko kävi trimmattavana ja Kati suhtautui hyvin rauhallisesti tyttärensä kyläilyyn, tytön yrittäessä päästä pikkuveikkoja katsomaan se vaan tyynen rauhallisesti kiersi Täplän eteen ja esti näin pääsyn pentulaatikon luo. Pennuilla on jo kova meno päällä aiempaan verrattuna ja ne kiipeävätt pikapuoliin syliini, kun menen pentulaatikkoon istumaan.


21. vrk 23.1.2004
Kotiväki kävi kylässä ja toi minulle uuden digikameran, joten nyt tulee pennuista kuvia kotisivuille ntistä tiuhempaan tahtiin. sisareni Riikka vietti illan pentujen keskellä pitäen niitä sylissään ja äitikin totesi, että ovathan ne aika suloisia ;) Kuvassa Riikka pitää pikku-Picassoa sylissään. Viime päivinä myös laatikkoon siirretyt lelut ovat alkaneet kovasti kiinnostaa ja eritoten pehmo-pingviiniä koitetaan jo kantaakin lähes hampaattomalla suulla. Hampaat näkyvät jo valkoisina, mutta niiden päällä on vielä hieman ienkudosta. Picassoa hampaiden puhkeaminen on jo hiukan itkettänytkin. Taas maisteltiin lisää jauhelihaa ja harjoiteltiin jo pöydällä näyttelyasennossa seisomistakin.

NELJÄS VIIKKO

22. vrk 24.1.2004
Aamu alkoi sillä, että poistin pentulaatikosta väliseinän ja näin pojat saivat käyttöönsä oman vessaosa, jossa sanomalehtien päällä on hauskasti rahisevaa paperisilppua. Tänään pennuilla kävikin varsin paljon vieraita. Enmsimmäisenä Huovisen perhe tuli katsomaan tulevaa lintukoiraansa Elvistä. Sen jälkeen illan aikana kävivät myös vanhemmat sisarukset Eppu ja Yanga perheineen. Pennut saivat lisää jauhelihaa ja kyllähän se maistuikin hyvälle ;)
Kuvat kolmen viikon ikäisistä pennuista

23. vrk 25.1.2004
Päivä kului Turun näyttelyssä vanhempien sisarusten kanssa ja iltapäivällä kahden pennun tulevat omistajat kävivät niitä moikkaamassa. Myöhemmin illalla myös Virpi ja Berit sekä Arja Lotta-tyttärensä kanssa kävivät vilkaisemassa naperoita.

24. vrk 26.1.2004
Pennuista on tullut jo varsin touhukkaita olentoja, jotka viettävät mielihyvin aikaansa olohuoneen puolella ilman velipoikien seuraakin. ovat siis ihanan reippaita ja rohkeita naperoita. Tänään pennut saivat ensi kertaa turvotettuja nappuloita ja syöminen olikin aika näky: kaikilla oli kova kiire kupille ja Mikki sukelsi etujalkojaan myöten ruoka-astiaan.
Kuvia ensimmäiseltä aterialta
Pennun elämää
Äiti ja poika

25. vrk 27.1.2004
Pentulaatikon siivouksen ajaksi nostin pojat vapaaksi makuuhuoneeseen ja hetken päästä ne olivatkin kaikki omissa touhuissaan pitkin huonetta. Laitoin kuitenkin portin huoneiden väliin ja käydessäni toisella puolella ne huusivat rivissä aidan takana, että me halutaan sinne. Hetken päästä aita oli jäänyt hieman raolleen ja Viiru taapersi yksistään olohuoneen puolelle, tutustui siellä hieman paikkoihin ja yritti tuolin takaa aidan raosta takaisin. Kun se ei onnistunutkaan se kiersi toiselle puolelle ja palasi takaisin samasta raosta, kun oli mennytkin. Siis siitä tulee vielä aikamoinen tapaus, kun se on jo nyt hirmuisen rohkea ja omaa ongelmanratkaisukykyä. Onneksi se on myös pentu, joka tulee ensimmäisenä syliin istumaan mennessäni pentulaatikkoon.
Pennut ovat keksineet jo, kuinka mukava leluja onkaan kantaa ja ne raahaavat jo lelujaan ympäri laatikkoa.


26. vrk 28.1.2004
Tänään meinasi tapahtua ensimmäinen "vankilapako", kun Mikki oli jo hartioitaan myöten ulkona laatikosta. Kohta täytynee laittaa aidat pentuosaston ympärille ja lisätä niiden tila kaksinkertaiseksi. Mikki on osoittautunut varsinaiseksi Duracel-pupuksi, joka jatkaa ja jatkaa... vaikka veljet koittaisivatkin nukkua!
Mikin touhuilua

28. vrk 30.1.2004
Tänään Viiru sitten oli punnertanut itsensä ulos laatikosta ja ryhdyin tuumasta toimeen. Nyt pentujen elintila laajeni runsaaseen kahteen neliömetriin ja niillä on erikseen vessapuoli paperisilppuineen, vesikuppi alustoineen, vetpedit ja vielä kuljetusboksi, jonne pääsee halutessaan pötköttämään sisälle. Kuljetuslaatikon takana on pieni kolo, jonne pojat yrittävät änkeä itsensä yksi toisensa perään. Kati ei siis enää pääse itse aitojen yli, vaan käy vain pari kertaa päivässä imettämässä ja hoitamassa poikiaan. Pennut tuntuvat kasvavan kohisten, ja välillä käy jopa sääli niiden kovilla olevaa äitimuoria. Kati kun on edelleen tosi kiltti koko ajan rajummiksi ja isommiksi tulevia poikiaan kohtaan.

VIIDES VIIKKO

29. vrk 31.1.2004
Viiru on ottanut kovasti veljiä kiinni koossa alettuaan saada "kunnon ruokaa" . Kati putsaa edelleen tunnollisesti pentulkaatikon kakoista ja on uskomattoman kärsivällinen äiti. "Kaiken se kestää ja kaiken se antaa". Pojat ovat valloittaneet jo koko pentuaitauksen mukavasti pehmustutteua kuljetuslaatikkoa myöten.
Kuvat neljän viikon ikäisistä pennuista

30. vrk 1.2.2004
Pojannaskalit pääsivät ensi kertaa ulos kaksi kerrallaan. Ulkona oli tietysti poikien mielestä ihan turhan kylmää, mutta viimasta huolimatta ne seurasivat perässäni vieraassakin paikassa. Luoksetulo onnistui oikein hienosti ja kakat sekä pissatkin on tehty pihalle. Kutsun pentuja syömään pillillä ja ne alkavat jo reagoida vihellykseen.


32. vrk 3.2.2004
Pennut syövät jo reilusti kunnon ruokaa, vaikka Katikin imettää niitä yhä. Vauhtia alkaa olla entistä enemmän ja pojat ovat valloittaneet koko olohuoneenkin käyttöönä. Ne kantavat esineitä innolla ja repivät kaikkiea, mikä on sopivalla korkeudella. Ottaessani niitä yksitellen toiseen huoneeseen, ne istuvat innolla namin perässä, tulevat luokse ja seuraavatkin jo hiukan. Etenkin Tuplan luoksetulo on liikuttavan nopea. Nämä pojat ovat ilmeiseti hieman entistä pentuetta rajumpia, koskapa Kati saattaa välillä kunnolla murista niille ja näyttää hampaita, jos viesti ei mene muuten perille. Ne kyllä roikkuisivatkin säälittä äiimuorinsa päällä ;) Käymme päivittäin ulkoilemassa noin kymmenen minuutin ajan kaksi pentua kerrallaan ja siellä pojat seuraavat perässäni ja tekevät omia tutkimusretkiään.

34. vrk 5.2.2004
Pojat ovat hyvin sisäistäneet pentuaitauksessa olevien sanomalehtien tarkoituksen ja lähes kaikki pissat ja kaikki kakat osuvta papereille. Tosin pentujen päästessä olohuoneen puolelle ne pissaavat ihan mihin sattuu... Tänään istuimme Tuijan kanssa pentuja katsomassa niiden päästyä ulos aitauksesta ja yllätyksekseni Mikki vinkui takaisin aitaukseen ja raapi aitaa tassullaan. Aikamme katseltuamme sitä päästin sen aitauksen sisäpuolelle ihmetellessäni, mitä se haluaa. Eikä aikaakaan, kun poika kipitti papereille kakkaamaan. Aikas fiksu pieni mies.
Pojat telmivät kotona

35. vrk 6.2.2004
Tänään lähdimme ensi kertaa autoilemaan ja kyläilemään. Ensimmäisellä automatkalla kaksi pennuista oksensi, kun kaksi muuta vaan nukkui tyytyväisinä. Takaisin palatessa pentulaatikosta kuului vain tyytyväinen tuhina. Pennut pääsivät yhtä aikaa pihalle ja viettivät iltapäivän kyläpaikan keittiössä kuunnellen kaikenlaisia kummia ääniä, joita kummityttöni 5-vuotis päivän kunniaksi tehdyn täytekakun teosta syntyy. Samalla ne tapasivat ison liudan vieraita ihmisiäkin. Ilalla Täplän perhe kävi vielä kylässä ohikulkumatkalla ja pennut pääsivät leikkimään perheen tyttöjen Matildan ja Amandan kanssa.
Pojat ulkoilemassa

KUUDES VIIKKO

36. vrk 7.2.2004
Harjoittelin taas luoksetuloa pentujen kanssa ja ne juoksevatkin jo kutsusta kovaa vauhtia luokseni. Lisäksi laitoin niille namia maahan etsittäväksi ja pian kaikki namit olivat löytyneet nenän avulla ja kadonneet parempiin suihin. Poikakvartetti jaksaa telmiä yhä pidempiä aikoja ja ovat entistä raisumpia leikeissään. Mikki on varsinainen veitikka, joka ilmestyy vähän väliä olohuoneen puolelle itseensä kovin tyytyväisenä karattuaan pentuaitauksesta.

38. vrk 9.2.2004
Huppusen Tiina kävi kylässä ja otimme uudet seisotuskuvat pennuista, vaikka se oli kyllä työn ja tuskan takana. Ilman namia seisominen ei innostanut ja kanaa syödessä ei jalat meinanneet millään pysyä maassa ;) Aika velipoikia!
Kuvat viiden viikon ikäisistä pennuista

39. vrk 10.2.2004
Pojat ovat oppineet, kuinka pentuaitauksesta pääsee pois. Niinpä ne viihtyvätkin siellä vain silloin, kun itse haluavat, ja muuten pienet käärmemiehet luikertelevat olohuoneen puolelle. Kun poikia alkaa väsyttää tai tulee kakkahätä, ne usein hakeutuvat takaisin omaan aitaukseensa.

40. vrk 11.2.2004
Tänään harjoittelimme paperitollon noutamista, joka sujuikin kohtuullisen hyvin. Eritoten Tupla on alkanut kesken leikinkin tuoda minulle aarteitaan näytille. Sen jälkeen annoin pennuille fasaaanin siiven, johon ne saivat tutustua. Pennut katselivat siipeä tovin ihmeissään, kunnes innostuivat sitä kantamaan. Jokainen raahasi siipeä hetken matkaa ja Mikin silmiin syntyi oikein palo, kun siipi oli pojan mielestä uskomattoman upea juttu! Hyvä kun sain sen pois pojan suusta. Illalla pennuilla oli taas muutama kyläilijä ja ne kiipesivätkin pian syliin istumaan ja koittivat Sanin varpaita pikku hampaillaan.
Pennut ja siipi
Pikku vilperttien elämää

41. vrk 12.2.2004
Pennuilla kävi taas nuori vierailija Riikka-tyttönen äitinsä kanssa naapurista. Pennut olivat varsin ihastuneita pieneen ihmiseen ja kiipeilivät tytön syliin ja päälle.

42. vrk 13.2.2004
Lähetin tänään pentueilmoituksen Kennelliittoon. Tälläkin kertaa pennut nimetään isän mukaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kilkenny on olut, joten Kennyn pojista tuli sitten juomia. Caledonian jatkaa isän jalanjäljillä olen myös olut, Cordon Bleu siirtyy konjakkiin ja Cola For Elvis on tietysti kaikille tuttu Cola-juoma. Huovisen perhe oli jo etukäteen päättänyt, että koiran lempinimeksi tulee Elvis ja etsittäessä netistä löytyi esikuvan lempijuomaksi Pepsi-Cola. Näin sai poika nimensä.
Viimeinen pojista saa eksentrisen nimen Cubic Butterfly ja tällä nimellä onkin tarina. Pikkuveljeni syntyi 22 vuotta sitten ja minulle oli karvas pettymys, ettei hän ollutkaan tyttö. Huusin ja itkin koko ensimmäisen yön, että "sen piti olla tyttö!". Näiden poikien synnyttyä minulle tuli Deja vu-ilmiö ;) Vamhempieni miettiessä nimeä pikkuveikalleni aikoinaan osallistuin minäkin pohdintaan todettuani, että veli on itse asiassa ihan kiva tyyppi. Oma ehdotukseni oli siten Kuutioperhonen, mutta jostain kumman syystä vanhempani nimesivät vauvan Juha Pekaksi sen sijaan... Enää en vaihtaisi veljeäni edes kymmeneen siskoon, on se joskus hyvä, ettei kaikki käykään niinkuin tahtoisi. Nyt saan kuitenkin pitää pääni ja pennusta tulee sitten kuutioperhosen englanninkielinen vastike Cubic Butterfly.

Eli tässä poikien nimet:
Jangas Caledonian
Jangas Cola For Elvis
Jangas Cordon Bleu
Jangas Cubic Butterfly


SEITSEMÄS VIIKKO

43. vrk 14.2.2004
Ystävänpäivän kunniaksi pennut saivat kyläilemään Mikin tulevan perheen Harjavallasta sekä Sadun ja Sintun poikaystävineen. Touhua riitti ja pojat pääsivät jopa ulkoilemaan pihamaalla yhtä aikaa, kun oli kerrankin tarpeeksi kaitsijoita.

46. vrk 17.2.2004
Aamupäivällä pakkasin pojat häkkeineen kaikkineen autoon ja lähdimme köröttelemään kohti Mouhijärveä. Muutamaa kymmentä kilometriä ennen määränpäätä joku/jotkut pojista oksensi, mutta osui onneksi vesikippoon ;). Katin kasvattaja Marjukka seisotti poikia vuoronperään ja kertoi niistä mielipiteensä. Kaiken kaikkiaan nämä tuntuvat olevan tasaisempi ulkonäöltään kuin edelliset pennut. Illalla jatkettiin matkaa vielä Tampereelle vanhempieni luo, joten pentujen elämässä tapahtui monia muutoksia.
Kuvat 6,5 viikon ikäisistä pennuista


47. vrk 18.2.2004
Tänään olikin vuorossa pentujen ensimmäinen eläinlääkärin tarkastus. Kaikki oli muuten kunnossa, mutta vasta Picassolla olivat kummatkin kivekset laskeutuneet. Eläinlääkäri tosin totesi, että usein ne laskevatkin vasta 2-3 kk iässä, joten onhan tässä vielä aikaa odotella. Pennut saivat myös parvo-rokotukset. Kävin hakemassa Harrynkin kotiin, se kun on nauttinut kaksi kuukautta olostaan Pitte-tätini luona. Se kulkee ulkona monta kertaa päivässä keskellä kaupunkia sekä tätini että hänen naapureidensa kanssa, nukkuu silkkituolissa, saa herkkuja syödäkseen ja on ennen kaikkea huushollin ainoa koira! Tätiini poiketessa pentuja katsomaan Hartsa yllättäen oli sitä mieltä, että hän lähteekin taas Piten mukaan!

48. vrk 19.2.2004
Elina tuli käymään päivällä ja niin pojat pääsivät yhtä aikaa ulos touhuilemaan. Lisäksi ne saivat ihanan vinkuvan pehmosiilin, joka oli tosi kova juttu niiden elämässä! Lumessa tarpominen on välillä aika säälittävän näköistä, kun pojat saattavat upota hankeen aina kainaloitaan myöten.

49. vrk 20.2.2004
Taas oli ulkoilun aika, tosin vain kaksi kerrallaan. Illalla Harry pääsi taas lähtemään tätini luo, ei se paljon olkansa yli vilkuillut painellessaan ulos ovesta. Ilmeisen tyytyväinen poika hoitopaikkaansa.
Pulipojat lumihangessa ulkoilemassa

KAHDEKSAS VIIKKO

50. vrk 21.2.2004
Aamulla lähdettiin ajamaan Espooseen, jossa Liikasen Kirsi pentutestasi pennut. Ne testattiin sekä Malmskogenin autotallitestin että Volhardin PAT-testin mukaan. Viiru käyttäytyi erittäin mallikelpoisesti testissä ja sain täydellisen springerin tulokset ja meneekin Espoosen metsästyskoiraksi parin viikon päästä. Tupla on todellinen peruspentu ja menee sekin metsästyskoiraksi Leppävirroille, mutta samalla myös perheen tyttären harrastuskoiraksi. Mikki oli varsin peruspentu, joskin hieman omatahtoisempi kuin Tupla-veljensä ja Picassosta löytyi vauhtia ja omaa tahtoa, joskin se stressaantui hieman veljiään helpommin uudessa tilanteessa. Testin tulokset löydät täältä..
Testin jälkeen lähdimme kyläilemään poikien puoliveljen Epun ja sen perheen luokse ja siellä pojat jaksoivatkin vielä painia kovasti. Illalla Lauri ja Kristiina hakivat Picasson (Jangas Cubic Butterfly) kotiinsa ja se saanee lempinimen Hemuli. Onnea matkaan uudelle perheella ja pienelle pojalle!!
Yöksi jäätiin Helsinkiin Arjan luo ja yllättäen pennut jaksoivat painia vielä viimeisessäkin kyläpaikassa.

51. vrk 22.2.2004
Iltapäivällä ajeltiin takaisin Turkuun rankan viikon jälkeen ja pienen riehumistuokion jälkeen pojat asettuivatkin aloilleen nukkumaan. Virpi, Marjo ja Elina tulivat vielä katsomaan varsin uneliaita nuoria poikia illalla.

Loppuviikko kului ilman sen kummempia tapahtumia. Jokainen pentu pääsi vuorollaan ulkoilemaan kanssani ja pojat oppivat istumaan käsimerkistä ja käskystä koko porukka yhtä aikaa. Harjoittelimme edelleen noutamista, seuraamista, paikallaoloa ja luoksetuloa poikien kanssa.
Kolme muskettisoturia

28.2.2004
Pentunimeltään Tupla eli Jangas Cola For Elvis "Elvis" lähti uuteen kotiinsa Leppävirroille. Huovisen perhe kävi hakemassa pennun Lahdesta, jossa järjestettiin Springerspanielit ry:n luentopäivät ja vuosikokous.

5.3.2004
Viiru eli Jangas Caledonian, joka sai uudessa kodissa nimen "Pyry", muutti Mikan ja Jutan kotiin. Pennuista vain Mikki (Jangas Cordon Bleu) on enää äitimuoriaan kiusaamassa ja ilostuttamassa.

6-21.3.2004
Viimeiseksi kotiin jäänyt pentu Mikki eli virallisesti Jangas Cordon Bleu jäi kotiin vielä kahdeksi viikoksi velipoikien jälkeen. Pojan kutsumanimeksi tuli Aksu ja sen kanssa tulikin touhuttua kaikenlaista mukavaa. Lähtiessään se osasi noutaa mallikkaasti ja vauhdikkaasti ja toi esineet minulle aina syliin saakka, lisäksi käskystä ja käsimerkistä istuminen sujui yhtälailla kotona kuin ulkona uudessakin paikassa. Ruokakupin saadessaan pentu jaksoi istua ja katsoa silmiini kupin äärellä ja aloitti syömisen vasta luvan saatuaan. Ulkona tämä oli alusta asti pojista se, joka pysyi lähimpänä ja luoksetulot olivat ihanan reippaita. Maaliskuun loppupuolella Aksu tapasi myös Täplä-siskon, joka on siis Katin edellisestä pentueesta.