PENTUPÄIVÄKIRJA



Tässä voit tutustua pentupäiväkirjaan eli siihen, mitä Jangas E-pentueen elämässä tapahtuu ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Aloitetaanpa kuitenkin kertomus Raisan tiineysajasta. Keräilen tähän kaikki blogi-kirjoitukset keväältä, mutta odotellessa ne voi käydä lukemassa suoraan blogista kohdista maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu 2009.

Ensimmäinen viikko Ikää 1 viikko Ikää 2 viikkoa Ikää 3 viikkoa Ikää 4 viikkoa Ikää 5 viikkoa Ikää 6 viikkoa Ikää 7 viikkoa

ASTUTUS

Raisan kolmas juoksu alkoi tuttuun tapaan kahdeksan kuukauden kuluttua edellisestä eli 21.12.2008. Runsaan viikon päästä juoksun alkamisesta alettiin jo odotella astutusajan lähestymistä, mutta 29.12 ja 31.12 progestroni-hormonitasot olivat yhä edelleen 0,3-0,4 ng/ml luokkaa. Ruotsiin kuitenkin lähdettiin joululomani kiitäessä loppuaan kohti ja Poohia päästiin tapaamaan tammikuun alussa. Astutukset onnistuivat helposti sunnuntaina 4.1 ja maanantaina 5.1.2009.

TIINEYSAIKA

Raisa jatkoi yhtä vauhdikasta elämää juoksun loputtua ja ruokahalu tuntui vaan entisestään kasvavan. Hieman läpinäkyvää vuotoa oli kahden-kolmen viikon kuluttua astutuksesta ja monet koirat olivat sitä mieltä, että Raisa tuoksui kummalliselle. Noin 20 vrk kuluttua astutuksesta nisät olivat muuttuneet rosan värisiksi ja hieman kasvaneet. Samaan aikaan punnittaessa painoa oli tullut lisää kilo astutuksen ajasta eli Raisa painoi 20 kiloa. Neljännen tiineysviikon kohdalla maha alkoi olla aiempaa pinkeämpi: ei oikeastaan selkeästi suurempi, mutta aavistuksen täydempi kuitenkin.

Seuraavien viikkojen aikana maha kasvoi, vaikka oma arvaukseni olikin 4-6 maha-asukin verran. Viimeisinä viikkoina maha oli todella kova ja siellä käytiin armotonta jalkapallo-ottelua. Tarkemmin tiineyspäiväkirjaan voi tutustua blogin puolella, jossa on runsaasti kuviakin Raisulista tiineysajan 25. vuorokaudesta eteenpäin. Lämpöjä mittailin runsaan viikon ajan ennen synnytystä, ne laskivat hieman lauantaina, mutta ei niin selkeästi kuin yleensä.

ENSIMMÄINEN VIIKKO

Pennut syntyivät 8.3.2009
Nukuin edellisen yön itse makoisasti ja sunnuntaina aamulla Raisu herätti minut seitsemältä. Pissalenkiltä palatessamme siltä tulikin jo sikiövedet pihamaalle ja synnytys oli siis käynnissä. Nopeata meininkiä siis. Ensimmäinen pentu Esikoinen syntyi kello 8.28 ja se oli 320 grammainen narttu, joka syntyi pää edellä. Neitokaisella oli vielä takakannuksetkin. Seuraavana 9.59 syntyi 370 grammaa painava tyttö Pallotyttö, joka syntyi sekin pää edellä. Tytöntylleröllä on ruskea Llanharran Spot pään päällä ja siitä se sai työnimensä. Jo 10.17 mailmaan saapui tumma poika, jolla oli painoa 350 g. Pikapuoliin päivänvalon "näki" Pisama kello 10.23. Neitokaisella oli takakannukset ja kokoa 320 grammaa. Pisaman takaosa on siroiteltu täyteen ruskeita pisamia. Pidemmittä odotuksitta kello 10.50 Naamiotyttö syntyi pää edellä ja painoi 320 g. Tällä tyttösellä on aivan kuin "silmät selässä". Eli viisi pentua syntyi nopeasti ja helposti yhteentoista mennessä. Porukasta löytyi neljä narttua ja yksi varsin ruskeavoittoinen uros. Sen jälkeen seuraavaa ei vaan millään kuulunut, vaikka pentuja Arjan kanssa odottelimme koko iltapäivän. Kuudelta illalla jouduimme lähtemään eläinlääkäriin ja Raisa keisarinleikattiin, koska pieni ja siinä vaiheessa heikko pentu oli väärässä asennossa (pää taaksepäin) ja tukki ulostulon muiltakin. Pentuja oli vielä neljä kohdussa: kolme narttua ja yksi uros. Tientukkina ollut narttupentu, joka sai lempinimen Hidas Hämäläinen on vielä muita pienempi ja heikompi, joten sitä saa seurata tarkkaan lähiaikoina. Tyttöjä syntyi myös Vauhtiraita (todelliset vauhtiraidat löytyy toisesta kyljestä) ja Laikku (hahaa, laikut takaosassa) ja Pallopoika (Llanharran spot pään päällä) uros. Raisa keisarinleikattiin Hertassa ja hoito oli tosi hyvää, se pääsi lähes samantien leikkauspöydälle, kun selvisi, että pentu on niin hassussa asennossa, ettei se pääse millään itsekseen ulos kohdusta. Kolmelta pennulta poistettiin samalla myös takakannukset. Iltamyöhällä pääsimme kotiin ja Raisa on hoitanut hienosti pesuettaan. Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksän (!), joista kaksi urosta ja seitsemän narttua (mukaanlukien tuo pieni Hidas Hämäläinen, jonka kohtalo selvinnee lähipäivinä).

2. vrk 9.3.2009
Kuvat vuorokauden ikäisistä pennuista
Pennut tuhisivat tyytyväisyydestä emonsa hellässä huomassa. Kyllä siitäkin pienestä Hämäläisestäkin sentään ääntä lähtee: mokoma herätti minut huudollaan neljän aikaan aamulla, kun isommat sisarukset olivat pikkusiskon työntäneet pois nisältä varsin törkeästi kokoaan hyväksi käyttäen. Tuntuu, että joka lihasta särkee ja väsyttää eilisen jäljiltä. Voin vaan kuvitella, millainen Rassukalla onkaan. Se on onneksi osoittautunut loistavaksi äidiksi, joka hoitaa ja imettää pentujaan tunnollisesti. Päivän voimainponnistus oli pentujen kuvaaminen yksittäin. Kyllä siihen aikaa taas kuluikin.

3. vrk 10.3.2009
Tyytyväinen tuhina ja maiskutus jatkuu pentulaatikossa. Raisa vuotaa jonkin verran verta, mutta on hyvin pirteä. Pennut alkavat jo helpommin löytää tiensä nisille ja mahat ovat maitoa pullollaan, napanuoratkin ovat jo pudonneet pois. Punnitsin pennut. Hämäläinen pieninpänä painoi 260 g, Pallopoika 295 g, Esikoinen 340 g, Pisama, Naamiotyttö ja Laikku 360 g, Tumma poika 380 g, Vauhtiraita 385 g ja Pallotyttö isoimpana 340 g.

4. vrk 11.3.2009
Aloitin pentujen kanssa Bio Sensor-ohjelman, jonka aiheuttaman pienen stressin on todettu parantavan pentujen stressinsietokykyä, oppimiskykyä ja vastustuskykyä. Pentuja kutitetaan vanupuikolla varpaiden välistä (kosketusärsytys), pidetään pää ylöspäin, pää alaspäin, selällään ja ne laitetaan lopuksi kylmän pyyhkeen päälle (lämpöärsytys). Kukin osio kestää vain 3-5 sekuntia. Olen toteuttanut tätä jo B-pentueen sisarusparven kanssa osittain (pää ylöspäin, selällään ja lämpöärsyke), vaikken ollut asiasta erityisesti lukenutkaan. Sen sijaan C-pentueen kanssa asia unohtui. D-pentueen kanssa toteutin Bio Sensor-ohjelmaa kokonaisuudessaan ja niistä kehittyi varsin keskittymiskykyisiä, reippaita, rohkeita ja perusterveitä yksilöitä. Onko tästä kiittäminen "Super puppy"-ohjelmaa, hyviä geenejä, kunnolla toteutettua sosiaalistamista vai loistavia omistajia, niin sitä voi itse kukin arvailla. :) Asiasta voi lukea lisää Koiramme-lehden numerosta 6/2006 (Katri Lehtisen artikkeli "Virikkeellinen ympäristö kehittää pikkupentuja") tai blogista tämän päivän kohdalta.

Osa pennuista protestoi mokomaa käsittelyä, toiset vaan tuhisevat hiljaa välittämättä sen kummemmin käsittelystä.


5. vrk 12.3.2009
Tämä olikin osaltani kiireinen päivä ja poikkesin vaan pariin kertaan kotona Riesaa hoitamassa. Raisan tikit näyttävät erittäin siisteiltä, se vuotaa edelleen hieman ruskehtavaa, veristä töhnää, syö edelleen antibiootteja ja erittäin paljon ruokaa. Raisa suostuu jo silloin tällöin poistumaan pentujen luota tullakseen kainalooni. Katilla ja Raisalla tuntuu olevan aikamoista kissanhännänvetoa lattioilla lojuvista luista, eikä Kati saa vieläkään tulla työhuoneeseen. Omat yöuneni ovat olleet hieman heikoilla, koska olen edelleen viettänyt yöt työhuoneessa Raisun ja vaavien kanssa. Pentujen painot vaihtelivat punnituksessa 330 g ja 525 g välillä.


6. vrk 13.3.2009
Ollaakseen perjantai kolmastoista päivä sujui elämä varsin rauhallisissa merkeissä. Pennut saavuttavat huomenna viikon iän. Jo näin lyhyenä aikana pennut ovat kovasti muuttuneet ja kehittyneet. Siinä kun alussa olin huolissani pienestä Hämäläisestä (Niina nimesi tytön jo Marjukaksi), on huoli muuttunut ilahtuneeseen pentujen kehityksen seuraamiseen. Tyttö on selvästi taistelija eikä jää kuin korkeintaan koossa jälkeen sisaruksistaan.

Alkuviikolla Raisaa ei saanut pentulaatikosta kuin väkisin pissalle, nyt se ottaa jo "ommoo lommoo" aina imetysten ja pentujen pesun välillä. Pennut tuntuvat olevan äärettömän tehokkaita "imureita", jotka tyhjentävät nisät jo hetkessä. Ne nukkuvat suuren osan ajasta keskenään tyytyväisyydestä tuhisten ja Raisan mennessä pentulaatikkoon naperot punnertavat tynkäjaloillaan ryömien eteenpäin ja nostavat kurttuiset nokkansa ylös suunnistaen tehokkaasti ja varsin nopeasti nisille. Sitten ne imevät hännät sojottaen ja takajalat pitkälle ja niitä seuratessa saattaa kuulla kuinka neste kulahtaa kurkusta alas. Pienet imukupit irrottavat otteensa vasta mahan täyttyessä söpöksi palloksi ja nukahtavat taas kauneusunilleen. Imettäessään Raisa myös pissattaa pennut ja puhdistaa niitä. Valitettavasti vaan pentujen mahat ovat löysällä ja ne ovat toisinaan aikamoisessa sotkussa. Lienisikö löysät mahat seurausta Raisan syömistä antibiooteista? Hyvin nuo naperot tuntuvat silti voivan.

Ticon emäntä Sari kävi kylässä ja Raisa otti kaiken ilon irti Sarin tapaamisesta parkkeeraten itsensä ihan liki, lähes Sarin syliin. Riesa ei ollut yhtään suojeleva tai hermostunut pentujensa puolesta vaan päinvastoin tuntui toivottavan Sarin sydämellisesti pentujaan ihmettelemään. Isomummu Katikin saa taas loikoille vanhalla tutulla paikallaan työhuoneen sohvalla eikä mummoa häädetä pois pentujen läheltä. Rauha on siis palannut kaiken puolin maahan ja elämämme on taas tasoittunut uomiinsa. Sarin kanssa punnitsimme pennut ja jatkettiin taas Bio Sensor-ohjelmaakin joka päiväiseen tapaamme. Pentujen painot olivat 385-580 gramman välillä. Pienin on edelleen Hämäläinen ja suurin Pallotyttö, myös Laikun ja tumman pojan painot ylittivät puoli kiloa.

7. vrk 14.3.2009
Nukuin viikolla vuodesohvalla pentuhuoneessa ja uni oli katkonaista ja heräilin välillä pentujen tai Raisan ääniin. Tämä väsymys alkoi tuntua jo päivisinkin painavan. Viime yönä siirryin taas omaa sänkyyn ja kyllä uni maittoikin. Raisakin hyväksyi muutoksen ongelmitta.
Elämä sujuu edelleen rauhalliseen tahtiinsa ja melkein kaikille pennuille on jo koditkin mitä ilmeisimmin odottamassa. Sijoituskotia ainakin yhdelle tyttärelle vielä kaivataan.


TOINEN VIIKKO

Pennut viikon ikäisenä

8. vrk 15.3.2009
Pennut täyttivät tänään viikon. Bio sensor-ohjelmaa olen toteuttanut edelleen päivittäin. Pentuja myös punnitaan joka päivä. Painoa kaikille on kuitenkin tullut jo 445-670 grammaa. Hmäläinen kaksinkertaisti syntymäpainonsa tänäänn ensimmäisenä pennuista ja suurin pennuista on edelleen Pallotyttö.
9. vrk 16.3.2009
Vaikka muuten kehitys etenee vielä näennäisen hitaasti, on osa pennuista jo ehtinyt kaksinkertaistaa painonsa. Ensimmäisenä ehti Hämäläinen ja tänään Pallopoika ja Laikku Tänään Niina ja Vaikka-vaari poikkesivat kylässä. Veikka tosin sai pitää etäisyyttä Raisaan ja vaaveihin eteisessä oleskellessaan. Raisa ei juuri isästään välittänyt, kun pappa ymmärsi pysyä tarpeeksi kaukana Raisun pienistä kullannupuista.

10. vrk 17.3.2009
Muuten pentulaatikossa on vielä rauhallista, mutta pennut ovat kuitenkin jo aikamoisia "menopelejä", jotka hoipertelevat reipasta vauhtia tappijaloillaan, ainakin maitobaarin auetessa. Raisa viettää yhä enemmän aikaa poissa pentulaatikosta ja käy vaan imettämässä siellä pienokaisiaan. Pennut saattaavat nukkua muutamankin tunnin keskenään tyytyväisinä, kunhan mahat on täynnä. Maitoa tuntuu tulevan todella paljon, koska naperot saavat mahansa hetkessä täyteen. Kakka on edelleen löysää, vaikkeivat pennut olekaan ihan niin pahassa sotkussa kuin ennen. Josko tämä helpottaisi parin päivän päästä, kun Raisan antibioottikuuri loppuu. Silloin saan poistaa myös tikit niin pennuilta (kannusten kohdilta) kuin Riesaltakin. Pentujen silmät ovat edelleen tiukasti ummessa eivätkä ne vielä kuule.

11. vrk 18.3.2009
Pennut täyttivät 10 vuorokautta ja Esikoinen, Pisama sekä Hämäläinen alkoivat hieman jo nähdä maailmaa aavistuksen avautuneiden silmäluomiensa välistä. Muillakin näkyi tänään jo pienen pieni viiru silmänurkassa. Hämäläinen (joka ei näytäkään olevan kovin hidas) avasi jo toisen silmänsä lähes kokonaan. Kohta loppuu siis sokea kausi. Eivätköhän nuo naperot kohta ala kuullakin. Paino ehti kaikilla kaksinkertaistua ja punnitseminen on lopetettu, kun pienet mönkiäiset kiipeävät nopeasti ja tehokkaasti pois vaa'asta... Muutenkin pennuista on tullut tehokkaita liikkujia viime päivinä. Välillä ne pysyvät jo kaikille neljällä jalalla ja kulkemista voisi lähestulkoon kutsua kävelyksi, vaikka maha kulkeekin vielä lähellä lattianrajaa.

12. vrk 19.3.2009
Raisa saattaa viettää useamman tunnin yhteen menoon pentulaatikossa ja sen jälkeen se saattaa olla yhtä kauan muualla touhuilemassa. Lenkkeily on edelleen hyvin lyhytaikaista ja kotiin tullaan nelivetoa - "kai vauvoilla on kaikki hyvin?" kysyy Raisun ilme. Tänä aamuna Raisa sai viimeisen antibiootin ja poistin tikit sen mahasta. Haava on tosi siisti ja tänä aamuna pentujen kakattua laatikkoon ja pyörittyä siinä kakkavellissä, jouduin pesemään (= huuhtelemaan lämpimällä vedellä) kaikki pennut yksi kerrallaan, toivoin erittäin hartaasti, että kakka muuttuisi kovaksi jälleen lääkekuurin loputtua. Aloitin eilen myös pentujen kynsienleikkuun. Tänään jatketaan seuraavien pentujen kanssa ruljanssia. Sari poikkesi täällä ja poistimme pentujen takajaloista tikit leikattujen kannusten kohdalta. Ei ollut ihan helppo juttu, mutta se kävi Sarilta varsin kätevästi, kun minä pidin pennusta kiinni. Yksistään tuo kuului kategoriaan "tehtävä mahdoton". Kotirutiinimme sisältää siis paljon pyykinpesua, bio sensor-ohjelmaa, pentujen ihastelua ja aina välillä otan yhden pennun kerrallaan mahalleni makoilemaan lueskellessani tai katsoessani TV:tä. Raisa syö kolme kertaa päivässä ja saa käytännössä niin paljon ruokaa syödäkseen, kun vaan jaksaa hotkia. Pennut kasvavat ja ovat tyytyväisiä. Pennut alkavat kehittyä hurjaa vauhtia. Tänään kaikilla pennuilla oli jo silmät enemmän tai vähemmän auki. Pentulaatikossa kiirehditään jo neljällä jalalla askelia tavaillen ja nenätkin toimii jo tehokkaasti. Kun Raisa tulee ruoka-aikaan pentulaatikon laidalle alkaa jo armoton meno. Onneksi mammakoira imettää pentuja vielä maaten, niin että kaikki varmasti pääsevät imemään. Bio sensor-ohjelmaakin vielä jatketaan. Kutittelu ja pää ylöspäin sylissä istuminen ei vielä juuri reaktioita herätä, mutta ylösalaisin olo ja selälle laittaminen saa usein aikaan kitinää ja pientä rimpuilua.

14. vrk 21.3.2009
Viime päivinä pentujen kehitys on ollut hurjan nopeata, vaikka itse olenkin saanut sitä seurata tavallista vähemmän. Viikonloppuna pentuja nähdessä tuntui, että joka tapaamisella ne olivat oppineet uusia juttuja.
Pentujen silmät ovat jo auki ja ne katsovat jo maailmaa vielä hieman sumeilla silmillään. Kävelykin sujuu jo aiempaa paremmin ja kovaa vauhtia. Pennut yrittävät kivetä jo laatikon reunallekin. Kakkaaminen ja pissaaminen onnistuu jo usein omin voimin, vaikka Raisa edelleen siivoaa kaikki tuotokset parempii suihin ja putsaa pennut tunnollisesti.

KOLMAS VIIKKO

15. vrk 22.3.2009
Pennut 2 viikon ikäisenä
Pennut ovat myös ymmärtäneet, että samassa yksiössä majailee muita samanlaisia taaperoita. Ne ovat innokkaita tarttumaan niin omiin tassuihinsa, kaverin korviin tai tassuihin ja imemään sormiani. Suussa ei ole vielä hampaita, joten nämä yritykset tarttua toisiin ovat vielä hyvin vaatimattomia. Kaipa sitä täytyy etsiä jo ekat lelutkin vaaveille, kun ne kerran ovat ymmärtäneet, että suulla voi tutkia tätä suurta maailmaa. Nyt antibioottien vaikutus on mitä ilmeisimmin loppunut, koska pentulaatikko säilyy puhtaana ja kakat ovat kiinteitä. Madotusrumbakin on alkanut. Raisa on axilur-kuurilla ja pennut saivat tänään ensimmäistä kertaa Canex-tahnaa, vaikka olivatkin sitä mieltä, ettei se todellakaan vedä vertoja äidin maidolle.



18. vrk 25.3.2009
Raisan pennut muuttuvat päivä päivältä enemmän pennun oloisiksi. Vielä toistaiseksi ne ovat rauhallisia, suloisia ja helppoja. Mutta kokemus on opettanut, että jo muutaman viikon päästä täällä on hurja riiviölauma, jonka hampailta ei säästy mikään... Hampaista puheen ollen, ne eivät ole vielä puhjenneet, mutta tuntuvat kyllä jo ikenien läpi. Ainakin yhdellä tytöistä voi jo nähdä pienen rivin kohoumia ikenien alta.
Pennut ovat entistä innokkaampia tarttumaan toisiinsa hampaattomalla suullaan ja yrittävät jo ravistaa kaveria niskasta. Tassulla voi myös töniä sisaruksia ja suloisimmillaan ne makaavat kaverin kainalossa todella liikuttavan näköisenä. Nyt pennut saavuttivat 16 vuorokauden iän ja samalla lopetettiin myös Bio Sensor-ohjelma eli nyt jatketaan muuten vaan vauvojen hellimistä. Raisa syö edelleen hyvin, pennut tuntuvat saavan mahansa täyteen ja ovat tyytyväisiä. Nyt mahatkin ovat hyvässä kunnossa enkä ole kakkoja siivonnut muutamaan päivään lainkaan pentulaatikosta. Pennutkin tuoksuvat ihanasti vain koiranpennuille kakan sijaan :)
Korvat ovat jo kunnolla auenneet ja sain naperot reagoimaan tänään imurin ääneen. Eivät tuntuneet ääntä pelästyvän, mutta lähtivät kyllä liikkeelle. Kun alan pentulaatikon laidalla höpöttää, nousevat pentujen päät ja ne tulevat katsomaan, mistä ääni tulee. Pian Raisakin lompsii paikalle ja niin maitobaari aukeaa taas kerran.
Pentulaatikon lauma on kasvanut ja kehittynyt hurjaa vauhtia viime päivinä! Tänään Sanna kävi äitinsä kanssa kylässä ja samalla vierailulla otin hetkeksi Pallotytön seikkailemaan työhuoneen lattialle. Tyttö on uskomattoman reipas tapaus ja käveli pitkin matolla, muovipussin päällä, pyyhkellä ja pariin kertaan laminaatillakin, jolta se tosin joutui palaamaan takaisin, koska tassut luistivat alta kuin bambilla järven jäällä konsanaan.


19. vrk 26.3.2009
Tänään Niinat poikkesivat kylään. Raisan mielestä vieraat ovat todella kivoja, ja ainoa ongelma koituukin siitä, ettei se aina meinaisi malttaa hoitaa vauvojaan, kun se vaan haluaisi istua vierailijoiden sylissä tai vieressä. Onneksi pennut inisevät aniharvoin. Tyytyväisiä tyyppejä siis. Tissiä yritetään napata suuhun jo Raisa-mamman seistessä ja mahat täyttyy maidosta pikavauhtia. Pennut näyttävät (ja kuulostavat) aivan lelukoirilta pienine nappisilmineen ja kömpelöine liikkeineen. Kaikki pennut pysyvät jo jaloillaan lyhyitä matkoja. Pentulaatikon matalille reunakorkokkeille naperot nousevat jo reippaasti. Uni maittaa vielä pitkiä aikoja, mutta hereillä oloajat ovat kovasti lisääntyneet viimeisen viikon aikana.



20. vrk 27.3.2009
Tänään oppilaistani Chrisu ja Alle, jotka tekevät pennuista ja niiden kehityksestä diplomityön 9-luokan lopettaessaan. Tänään pentujen elämässä tapahtui muutenkin ihmeitä. Pentulaatikosta poistettiin väliseinä ja loppuosaan lisättiin sanomalehtia ja lehtisilppua vessaosaksi. Uskomatonta, mutta totta, sieltä löytyikin heti ensimmäiset pissat ja kakat.
Pennut ovat olleet jo niin innokkaita käyttämään suutaan, että hankin niille ensimmäiset (kissan)lelut. Raisa tosin edelleen lapsellisena tyyppinä oli sitä mieltä, että lelut kuuluivat todellisuudessa sille... Leluja on tutkittu ja ihmetelty ja onpa niitä yritetty napata suuhunkin. Raisallekin jouduin etsimään uuden lelun kaapista, jotta se ei tuntenut itseään sorsituksi.
Naperot ovat alkaneet leikkiä entistä enemmän keskenään ja ne ovat hyvin innokkaita käyttämään hampaatonta suutaan. Ne tarttuvat kaveria kunosta, niskasta tai jalasta, ihan siitä riippuen mikä sattuu olemaan parhaiten hollilla. Naperoiden mahat ovat edelleen suloisen pullukat ja etutassut ovat kuin kevyillä michelin-ukoilla. Kokoa ja näköä on tullut sitten viime viikon. Pallotyttö suurimpana painaa 1300 grammaa ja pieni ja pippurinen Hämäläinenkin 970 grammaa.
Tänään maisteltiin myös ensimmäistä kertaa jauhelihaa ja se maistuikin niin hyvin, että pennut meinasivat imeä myös sormet mukana. Maito toki tekee yhä edelleen kauppansa.

21. vrk 28.3.2009
Tänään toisen urospennun tuleva perhe eli Hakalat Pirkkalasta kävivät pentuja katsomassa. Jannen ja Tiinan mukana seurasivat myös perheen nuorempi väki Siiri, Valtteri ja Petteri, jotka kauniisti pitivät pentuja sylissä.
Ja taas pentulaatikon väki maisteli innolla jauhelihaa. Saas nähdä kuinka pitkään naperot pysyvät pentulaatikossa, kun nyt jo Pallotyttö yrittää ponnistaa itsensä laidalle.




NELJÄS VIIKKO

22. vrk 29.3.2009
Pennut 3 viikon ikäisinä
Olen jo tavannut ottaa pennut työhuoneen lattialle putsatessani pentulaatikkoa. Tällä kertaa oli selvästi huomattavissa, että pissat oli tehty "paperipuolelle" ja pennut ovat nukkuneet puhtaalla ja kuivalla vetpedillä. Vau :) Nyt pennut alkavat jo kuitenkin levitä ympäri huonetta päästäessäni ne työhuoneen lattialle, mutta lopulta Raisa kerää koko porukan luokseen tissittelemään. Pentujen nukahdettua mahat maitoa pullollaan keräilen ne sitten pentulaatikkoon.


24. vrk 31.3.2009
Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin vankilapako. Töistä tullessani Esikoinen oli ihmeekseni työhuoneen ovella vastassa äitinsä kanssa. Hetken kuluttua myös Laikku keikautti itsensä ulos laatikosta. Toivon lauman pysyvän laatikossa vielä viikonloppuun saakka, jotta Raisan olisi päivällä helpompi mennä niitä imettämään. Toisaalta jo nyt niiden hereillä ollessa otan koko lauman touhuilemaan työhuoneen lattialle.

Pienillä piraijoilla on komea rivi valkoisia naskaleita. Poskihampaat eivät tosin vielä ole puhjenneet. Ja Raisa-parka alkaa olla hätää kärsimässä. Ei riitä, että pennut raapivat ja imevät nisät mustelmille, ne riiviöt alkavat myös purra.

Aamulla töihin lähtö ei meinaa millään onnistua, kun seurailisin vain suloisia nappisilmiä. Tähän mennessä olen kuitenkin vielä päässyt perille, vaikken enää olekaan puolta tuntia ajoissa, kuten normaalisti...

Harjoittelemme päivittäin pentujen kanssa yksitellen näyttelyseisomista jauhelihaa mutustellen. Nyt ne alkavat olla jo vanhoja tekijöitä hommassa. Eilen ne pääsivät huoneeseen rymyämään Tarmon emännän Sintun käydessä kylässä. Sinttukin nauroi, että on lapsilla suorat suolet, kun heti maidon tissittelyn jälkeen tuli yhdelle jos toisellekin pissa- ja kakkahätä. Vauhtia on jo niin paljon, ettei kameran kanssa ilman salamaa meinaa pysyä perässä. Tarmon blogista löytyykin hauskoja Sintun ottamia hauskoja kuvia taaperoista. Yhdessä näyttää siltä, että revin pennun leukoja, mutta siinä ihmetellään vaan juuri puhjenneita hampuja ;) Isänikin poikkesi eilen pikaseltaan.

Leikit sen kun kovenee pentujen kesken ja lelujakin kannetaan jo reippaasti. Jossain vaiheessa sain koko siirrellä hiiri-lelua pois pissapapereilta. Eikä tuo niin sanottu sisäsiisteyskään voi olla kuvittelua. Eilenkin lähes kaikki pissat löytyivät papereilta tai vetpediltä papereiden vierestä ja vauvat todella suuntaavat horjuen kohti papereita heti herättyään.

Tänään pentujen ulkoillessa työhuoneessa olivat ne uskomattoman suloisia väsyttyään. Yksi kerrallaan ne kömpivät syliini (vain 3-4 ensimmäistä mahtui) ja loput painautuivat tiiviisti jalkojani tai selkäpuoltani vasten. Ovat ne suloisia veitikoita, ei voi mitään.

25. vrk 1.4.2009

Joka päivä tuntuu pentujen maailmassa ja kehityksessä tapahtuvan jotain uutta. Pentulaatikon paperiosassa on paperisilppua sanomalehtien päällä, jotta likaisten paperien puhdistaminen on helpompaa eivätkä pentujen tassut luista. Lisäksi olen huomannut pentujen tykkäävän paperisilpusta noin yleensäkin. Eilen illalla huomasin pentujen keksineen, että paperisilpun kantaminen ja repiminen vasta nastaa onkin. Pisama antoi mokomille papereille kunnon tapporavistuksen ja Laikku kantoi paperinpalaa hyvän matkaa. Kyllä noilla naskaliella jo kelpaa tarttuakin kiinni ;)

Pentujen kuuro maailma on muuttunut äänten sekamelskaksi. Päivisin ne saavat kuunnella radiota ja edelleen otan niitä silloin tällöin yksitellen syliini TV:tä katsomaan (nykyisin aikaa toosan töllöttämiseen tuntuu tosin olevan hyvin niukasti, kun työhuoneessa pyörii kahta parempi live-show). Pölynimuri, pesukone (hyvin äänekäs sellainen) ja hiustenkuivaaja eivät juuri aiheuta reaktioita, vaan ne ovat peruskauraa vauvoille. Välillä tulee muuten vaan kolahduksia, kun emäntä koheltaa ja veden valuminen, ulkoa kuuluu hälyä ja Katin haukuntaa olohuoneesta. Ainoastaan Raisan mennessä ovelle mukaan haukkumaan alkavat pennut liikkua kiivaasti. Varoitushaukkuun kuuluukin reagoida, mutta muuten äänet eivät tunnu juuri hätkäyttävän. Toivottavasti ovat tulleet tässä ihan äitiinsä.

Raisa ei enää pääse heti pentulaatikkoon mennessään edes makuulle tai istumaan, kun pennut iskevät nisiin kiinni jo Raisun seisoessa. Onneksi Raisa sentään siirtyy makuuasentoon pentujen hieman rauhoituttua. Hyvin nuo naperot tosin tuntuvat pysyvän nisillä seistessäänkin...

Pentujen fyysinen kehitys on ollut hurjan nopeata. Paino on jo hyvinkin kolmin-, nelin- tai viisinkertaistunut ja pentujen kuonot ovat jo aavistuksen pidempiä, vaikka ovathan nuo edelleen varsin aristokraattiset nenät. Korvat alkavat jo muistuttaa spanielin korvia muodoltaan. Hännät ovat jo varsin eloisat ja heiluvaiset. Tassuissa ja kuonoissa näkyy myös pieniä pisamia. Toivottavasti näistä tulee samanlaisia pisamapalleroita kuin äitinsä :)

Laikku on varsin reipas tyttö: eilen se harrasti agilityä äitinsä päällä kiivetessään Raasun niskan yli kuin pientä A-estettä konsanaan. Josko ensi viikolla laitettaisiin Niinan ja Maaritin tuoma putkikin jo kokeiltavaksi. Eikös sitä sanota, että nuorena vitsa väännettävä.


26. vrk 2.4.2009

Tänään tulivat pentuja katsomaan yhden narttupennun tuleva omistajapariskunta Rytkösen Tiina ja Teemu. Pennut esittivät silloin myös uusia temppuja: ensimmäistä kertaa kinasteltiin ja leikittiin jo niin hurjasti, että murinakin kuului asiaan. Sen lisäksi pennut ottivat ensimmäiset laukka-askeleet, hieman hatarasti tosin, mutta yhtä kaikki askellaji ei ollut enää käynti tai ravi. Työhuone alkaa olla jo kokonaisuudessaan tuttu paikka ja pennut kulkevat niin kirjahyllyn alahyllyllä, lasten keinutuolin jalaksien päällä, paperikorin takana ja päällä kuin olohuoneeseen johtavalla laminaattilattiallakin.

Illalla Siirtolan Outi ja Matti poikkesivat myös ja naperot pääsivät harjoittelemaan jauhelihan avulla seisomista. Ja muutenkin rymyjengi sai viilettää vapaana. Hauskoja tyyppejä. Erityisesti Pallotyttö, Laikku ja Esikoinen ovat kovia tyttöjä tutkimaan ympäristöään. Naamiotyttö saa puolestaan sotkeuduttua jalkoihinsa niin kirjahyllyssä kuin keinutuolin jalaksissakin kiipeillessään. Illalla sain Outilta tekstiviestin, että heillä omien yksi koirista oli haistellut vaatteet tarkkaan, toinen oli haistellut ja loukkaantunut ja kolmas oli ollut välinpitämätön. Myönnettäköön, etten osannut arvata kuka oli kuka, vaikka asiaa pohdinkin. Olisiko pikku-Metka ollut kiinnostunut, Nita loukkaantunut ja aikuinen Tessa välinpitämätön, vai...
27. vrk 3.4.2009 Tänään perjantaina pennut saivat käyttöönsä tuon Niinan ja Maaritin hankkiman hienon vaaleanpunaisen putken. Ne suorittivat putkea yksitellen jauhelihan perässä ja Vauhtiraita innostui asiasta niin, että se viiletti putkea edestakaisin moneen kertaan. Muutama muukin pentu huvitteli putkea kulkemalla. Välillä putki oli ihan tukossa, kun käyttäjiä oli sisällä menossa joka suuntaan. Illalla myös työkaverini Bobo poikkesi pentuja moikkaamaan. Yöllä työpaikan illanvietosta palatessani pentulaatikossa oli rauhallista, mutta aamuyöstä herätessäni pentujen vinkunaan oli puolet laumasta valtoimenaan menossa olohuoneeseen ja meinasin potkaista niitä tullessani katsomaan, miksi ne inisevät. Kiltisti laatikkoon jääneet naperot siellä huusivat vankikarkureiden ja äitin perään.
28. vrk 4.4.2009

Raisa on osoittautunut ihanan pitkämieliseksi ja kiltiksi emoksi. Se jaksaa leikittää pieniä pentujaan kuuliaisesti, antaa niiden purra jalkojaan ja kävellä kaulan yli. Ainoastaan kipeästi imiessään ja nisiä repiessään äitikoira murahtaa pennuille ja ottaa kevyesti niitä suullaan kiinni koittaen kertoa, etteivät naperot saa olla niin kovasuisia. Muuten Raisan pitkäpinnaisuus on ihailtavaa. Se tuntuu muutenkin nauttivan pentujen keskellä makailusta.

Pennut ovat alkaneet myös repiä ja kantaa tavaroita. Paperit saavat kyytiä ja muovipussista tai housunpuntista voi tarttua ja ravistaa. Tänään kävin äitini ja siskoni Riikan kanssa Ikeassa ja sieltä mukaan lähti iso kasa leluja pennuille. Hauskin oli laulava ankka, joka oli etenkin Pisaman mielestä ihana. Neitokainen nukahti lelun päällekin. Hiiret saivat Tummalta pojalta aikamoista kyytiä (ne ovat ihan varmasti nyt edesmenneitä) ja Pallotyttö ihastui punaiseen vauvojen leluun. Illalla myös Anssi poikkesi vauvoja tervehtimässä ja joku tyypeistä nukahti hänen syliinsäkin. Riikkakin nukutti samaan aikaan pari pentua sylissään. Pienet kun simahtavat niin kovin nopeasti riehuttuaan ensin toden teolla. Onneksi ne ovat kaikki samassa rytmissä, koko porukka joko hereillä tai nukuksissa.


IKÄÄ NELJÄ VIIKKOA

29. vrk 5.4.2009

Pentujen neljän viikon kunniaksi ne saivat ensimmäisen aterian tattari-kaurapuuroa jauheliha-, piimä- ja öljyhöystein. Laitoin ruokaa vain kahteen kippoon ja mietin, josko sitä jää, kun pennut eivät välttämättä eka kerralla vielä ymmärrä "oikean" ruoan perään. Miten naurettava ajatus! Nehän söivät hirveällä innolla ja nuolivat kupitkin puhtaiksi. Kapeat kupit ovat siitä kätevät, ettei pennut saa sinne tassujaan ja niin ympäristö pysyy varsin siistinä. Into syömiseen oli tosin niin kova, että pitänee seuraavalla kerralla tarjoilla ruokaa kolmesta kiposta, jotta kaikki varmasti mahtuvat apajille.

Aamulla herrasväki taas riehui oikein toden teolla. Niiden reviiri tuntuu kasvavan joka kerta, leikit käyvät hurjemmiksi ja putkea suoritetaan moneen kertaan ihan huvin vuoksi. Pennut ovat todella innokkaita leikkimään leluilla ja ne yrittivät kantaa jo posliinista teekuppianikin... Kaipa näillekin tarttee laittaa pian metallinoutoesineet esille, kuten Raisan sisarusparvellekin.

Tänään on vuorossa myös kolmas Canex-matokuuri. Josko se maistuisi hieman paremmin kuin edellisellä kertaa.