PENTUPÄIVÄKIRJA



Tässä voit tutustua pentupäiväkirjaan eli siihen, mitä Jangas F-pentueen elämässä tapahtuu ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Aloitetaanpa kuitenkin kertomus Nupun tiineysajasta. Keräilen tähän kaikki blogi-kirjoitukset keväältä, mutta odotellessa ne voi käydä lukemassa suoraan blogista alkaen syyskuusta 2010.

Ensimmäinen viikko

ASTUTUS

Nupun neljäs juoksu alkoi kesäkuussa 2010. Olin jo sopinut käyttäväni erästä itä-Suomessa asuvaa urosta, mutta valitettavasti tällä sulhaskandidaatilla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta juuri Nupun juoksun alkaessa. Niinpä uusi sulhanen oli löydettävä ja nopeasti! Kun hätä on suurin, niin on apukin lähellä tupataan sanoa. Nuppu astuttiin Espoossa asuvalla Masilla (d'Ann Cambris Button Nose) 28.6 ja 30.6 ja astutukset sujuivat erittäin helposti ja nopeasti. 

TIINEYSAIKA

Nuppu alkoi olla heinäkuun lopulla ihan vetämätön eikä ruokahaluakaan oikein ollut. Niinpä Riikka.emäntä uskalsi jo varmasti sanoa tytön olevan tiineenä. 

Runsasta viikkoa ennen synnytystä Nuppu saapui luoksemme "Harakanpesään" ja maha oli jo selkeän iso. 60. vuorokaudella mahan ympärys oli 70 cm ja maha oli laskenut jo alaspäin tuolloin. Laskettu aika 30.8 tuli ja meni, mutta pentuja ei vaan kuulunut.  Lämpöjä mittailin runsaan viikon ajan ennen synnytystä, ne laskivat hieman keskiviikkona 1.9, mutta ei niin selkeästi kuin yleensä. Illalla Nuppu alkoi kuitenkin petailla ja olla rauhaton, joten pentujen syntymä oli odotettavissa. Tarkemmin tiineyspäiväkirjaan voi tutustua blogin puolella, jossa on muutamia kuviakin viimeisiltä viikoilta. 

ENSIMMÄINEN VIIKKO

Pennut syntyivät 2.9.2010

Synnytys alkoi siis 66. vuorokautena astutuksesta, kun Nupun supistukset alkoivat klo 8.44. Jo 9.07 tuli limatulppa eikä kauaakaan kuin ensimmäisen pennut takajalat sikiöpussissa näkyivät jo. Kello 9.30 syntyi ensimmäinen ja porukan isoin pentu 318-grammainen isäänsä muistuttava täpläpäinen poika, pikku-Masi. Tällä tyypillä on myös kannukset takajaloissa. Eikä kauaakaan kuin tulostaan ilmoitti seuraava poika eli 252 g painava Rusoposki, joka tuli maailmaan pää edellä. Rusoposkella on kauniit ruskeat laikut kummassakin poskessa, siis todellakin ihan erilliset laikut valkoisen keskellä. Veikeän näköinen kaveri. Kolmaskin pennuista oli poika, jolle oli kerääntynyt pianoa 290 grammaa ja pää edellä tuli tämäkin kaveri. Pojalla on hieman miekkaa muistuttava kuvio manttelissa, joten olkoon hän (kuningas) Artturi.

Tämän jälkeen olikin sitten tyttöjen vuoro, Nupun omat kukkaset. Ensimmäisenä tyttärenä saapui klo 10.15 Kanerva, vaaleanruskea neito ja 287 g. Pää edellä tuli tämäkin pieni maailmaan. Seuraavana klo 10.55 pieni ja tumma Tulppaani, 228-grammainen tyttö. Sillä on hauska valkoinen läikkä pepussa, ja hyvällä mielikuvituksella sain kuviteltua sen tulppaanin näköiseksi. Pentu ehti syntyä käydessäni pikaisesti keittiössä ja Nuppu oli ehtinyt putsatakin sen samoin tein. Tehokas äiti, joka ei paljon apua tunnu tarvitsevan. Tytöistä kolmas syntyi 11.25 ja painoi 232 grammaa. Valkovuokolla on hyvin valkovoittoinen pää ja siitä siis nimi. Viimeisenä narttupentuna päivänvaloon tupsahti klo 11.45 Lilja (kapea rantu selän manttelissa), joka on pentueen pienin 222-grammainen tyttö, joka tuli helposti maailmaan perä edellä. 

Hännänhuippuna yllätyksekseni (pentujen tulo ei vaan tuntunut loppuvan) ilmestyi maailmaan vielä yksi uros klo 11.55. Tämä 266-grammainen Mr Cool (batman-merkki otsassa ja kapeat aurinkolsit pepussa ;) oli siis porukan kuopus. Sillä oli myös takakannukset, kuten pikku-Masilla ja Valkovuokollakin on yhdessä jalassa takakannus.

Summa summarum: Nuppu osoittautui uskomattoman hienoksi ensikertalaiseksi emoksi. Pentuja syntyi siis kaiken kaikkiaan 4 urosta ja 4 narttua ja synnytys kesti kokonaisuudessaan vain 3 tuntia. Nuppu hoiti itse kaikki alusta loppuun: se nuoli pennut kuiviksi, katkoi napanuorat ja söi jälkeiset. Pennut ovat kooltaan selvästi aikaisempia pentueitani pienempiä, mutta kuitenkin erittäin reippaita ja hakeutuivat heti nisille. Kokoa pennuille oli kertynyt 222-318 grammaa eli varsin tasakokoisesta katraasta on siis kyse. Myös ulkonäöltään pennut ovat kovin tasaisia, kaikilla on tumma mantteli selässä.

2. vrk 3.9.2009
Kuvat vuorokauden ikäisistä pennuista
Nupun pennut ovat tutustuneet tähän hassuun maailmaan jo vuorokauden ajan. Pikku-Tulppaania lukuunottamatta pentujen paino oli kohonnut muutamalla kymmenellä grammalla. Pienen tytön paino oli sen sijaan hieman pudonnut, mutta toisaalta se on hyvin jäntevä ja tissittelee siinä missä muutkin. Joten tytön kehitystä saa seurata hieman tavallista tarkemmin. Takakannuksetkin poistettiin muutamalta pennulta. Sain otettua myös yksilökuvat naperoista ja ne on lisätty kotisivuille Pentuja-sivun yhteyteen. Kuten kuvista näkee, niin pennut ovat hyvin tasaisia ja tummia. Nuppu on onneksi osoittautunut loistavaksi äidiksi, joka hoitaa ja imettää pentujaan tunnollisesti.

3. vrk 4.9.2009
Tyytyväinen tuhina ja maiskutus jatkuu pentulaatikossa.  Pennut alkavat jo helpommin löytää tiensä nisille ja mahat ovat maitoa pullollaan, napanuoratkin ovat jo pudonneet pois. Pennut ovat saaneet myös hieman väriä kirsuihinsa ja alkavat näyttää entistä enemmän koiran pennuilta pienten marsujen sijaan.  Punnitsimme pennut Stigin kanssa: pikku-Masi 364 g, Artturi 340 g, Mr Cool 315 g, Kanerva 300g, Rusoposki 294 g, Valkovuokko 277 g, Lilja 267 g ja Tulppaanikin alkaa saavuttaa syntymäpainonsa 224 g.

4. vrk 5.9.2009
Aloitin pentujen kanssa Bio Sensor-ohjelman, jonka aiheuttaman pienen stressin on todettu parantavan pentujen stressinsietokykyä, oppimiskykyä ja vastustuskykyä. Pentuja kutitetaan vanupuikolla varpaiden välistä (kosketusärsytys), pidetään pää ylöspäin, pää alaspäin, selällään ja ne laitetaan lopuksi kylmän pyyhkeen päälle (lämpöärsytys). Kukin osio kestää vain 3-5 sekuntia. Olen toteuttanut tätä jo B-pentueen sisarusparven kanssa osittain (pää ylöspäin, selällään ja lämpöärsyke), vaikken ollut asiasta erityisesti lukenutkaan. Sen sijaan C-pentueen kanssa asia unohtui. D- ja E-pentueiden kanssa toteutin Bio Sensor-ohjelmaa kokonaisuudessaan ja niistä kehittyi varsin keskittymiskykyisiä, reippaita, rohkeita ja perusterveitä yksilöitä. Onko tästä kiittäminen "Super puppy"-ohjelmaa, hyviä geenejä, kunnolla toteutettua sosiaalistamista vai loistavia omistajia, niin sitä voi itse kukin arvailla. :) Asiasta voi lukea lisää Koiramme-lehden numerosta 6/2006 (Katri Lehtisen artikkeli "Virikkeellinen ympäristö kehittää pikkupentuja") tai blogista tämän päivän kohdalta.

Osa pennuista protestoi mokomaa käsittelyä, toiset vaan tuhisevat hiljaa välittämättä sen kummemmin käsittelystä.


5. vrk 6.9.2009
Omat yöuneni ovat olleet hieman heikoilla, koska olen herännyt lähes yö klo 4-5 aikaan kakan hajuun. Nuppu-paran vatsa on edelleen sekaisin ja niinpä se on tehnyt kakat työhuoneessa oleville sanomalehdille. Raukka-parka. Sen jälkeen unen päästä kiinni saaminen onkin ollut työn ja tuskan takana. Olo on muutenkin hieman zombimainen, kun flunssa on iskemässä ja nenä on aivan tukossa (toisaalta aina en haista kakan hajua).

Pennut kasvavat hyvää vauhtia ja tänään painot huitelivat 274 gramman ja 454 gramman välissä. Edelleen pikku-Masi ja Artturi ovat isoimmat painaen yli 400 grammaa, ja vain pikku-Tulppaani on edelleen kakkosella alkavalla painokäyrällä. Tämä pikkuneitikin on kuitenkin saanut hienosti painoa viime päivinä ja huoli siitä on väistynyt.  Pentujen kirsut tuntuvat entisestään tummuvan ja ne alkavat olla jo varsin tehokkaita ryömimään pentulaatikossa ja etsimään tietään nisille.


Lauantaina Sanna piipahti pentuja katsomassa. Muuten meillä on varsin rauhallista. Nuppu viettää kaikki päivänsä työhuoneessa väliaikaisen portin takana eikä suostu tulemaan ulos kuin hoitamaan asiansa pihalle. Muutaman kerran päivässä se viedään remmilenkille rivitalomme ymäri, jotta se saa kakata metsän reunaan, mutta kotiin on kova kiire. Kati ja Raisa tuntuvat pitkälti menettäneen mielenkiintonsa Nuppua ja pikkuisia kohtaan nyt, kun pentuhuoneessa on niin hiljasta ja rauhallista.