Karvin Ella Ettan

narttu SF24182/92
syntynyt 25.4.1992
isä: Dream Max Trouble Maker (5xsert)
emä: Karvin Nice'n Easy
kasvattaja: Helena & Heidi Karves, Suinula
omistaja: Sinikka Janka, Tampere
sukutaulu
lonkat A kyynärpäät K0 silmät terveet (1993)
tuloksia: näyttelytuloksia: 2x SA, PN4, ERI 1. VSP-veteraani (12-vuotiaana)
tokotuloksia: 2x ALO1 (8-vuotiaana!)
Etta 12-vuotiaana




Etta saapui kotiimme seitsemän viikon ikäisenä pienenä jääkarhunpentuna: söpönä ja heti alusta alkaen suunnattoman kilttinä. Ettan kanssa olisin halunnut harrastaa kaikenlaista, mutta toisin kävi. Näyttelyissä se pärjäsi vasta aikuistuttuaan ja saatuaan hyvän turkin 4-vuotiaana, silloin se palkittiin kahdesti SA:lla. 12-vuotiaana Etruski pääsi 7 vuoden näyttelytauon jälkeen mukaan veteraaniluokkaan, jossa se palkittiin erinomaisella, voitti luokkansa ja pääsi lopulta VSP-veteraaniksi. Sisänäyttelyissä Ettaa pelottavat kaikenlaiset hallin äänet, joten vanhaa rouvaa voi viedä vain kesäiselle piknikille.

TOKO-uraa Etta loi 8-vuotiaana sisareni kanssa. Kolmessa kisassa Etta palkittiin kahdesti 1-tuloksella ja kerran ALO2-tuloksella. Ainoa ongelma kokeessa oli estehyppy, jota Etta ei enää meinannut suorittaa. Hypyn takia Ettan TOKO-ura loppui alokasluokkaan; avoimen luokan hypyssä, kun este pitäisi hypätä kahdesti.

Metsästys- ja jäljestysharrastukset saimme unohtaa koiran herkkyyden takia: ilotulitteita pelästyttyään siitä tuli paukkuarka. Agilityssa tyttönen pelästyi keinua ja sen aiheuttamaa ääntä niin kovasti, että sekin harrastus oli parempi lopettaa.

Nykyisin Etta asuu vanhempieni luona Tampereella ja nauttii eläkepäivistään täysin siemauksin. Oma aidattu piha, hyvät keittiön antimet ja maalla vapaana juokseminen ovat sen veteraanielämän kohokohtia. Sisareni jaksaa pitää Ettan mielen virkeänä opettamalla sille yhä uusia temppuja silloin tällöin.

Etta on ollut terve koko ikänsä, jollei muutamaa hotspotia, vesihäntää ja venähdyksen aiheuttamaa ontumista oteta lukuun. Vielä 12-vuotiaana sillä on vahva sydän ja hyvä kunto ikäisekseen. Vanhuuden kaihi on sumentanut silmät, muttei vaikuta ilmeisesti muuhun kuin hämäränäköön, eikä sitäkään huomaa, kun hajuaisti pelaa vielä loistavasti. Kuulo on luonnollisesti valikoiva tässä iässä. 3-5 kilometrin pituiset lenkit se kulkee edelleen vaivatta. Persoonallisia tapoja sillä on edelleen sukkien syöminen (jonka luulin alun perin johtuvan sen pentumaisuudesta!) ja mielettömän kovaääninen tervetuliaiskonsertti kaikille tutuille.