uros FIN39361/99 KCZ2035005Z02 syntynyt 1.5.1999 isä: Pennylock Glen emä: Micarobian Suran-Y-Coed kasvattaja: Mr Mike & Mrs Carol Green, Iso-Britannia omistaja: Tiina Janka, Vantaa sukutaulu terveys: lonkat CD silmät terveet tuloksia: Fin Mva CACIB, 2x VSP, ROP- ja BIS-veteraani Spa 1 (hyväksytty taipumuskoe) TOKO alo1, MEJÄ avo3 Agility Maxi-2: 1,09 ja 2,53 & sij. 3. Luonnetestattu hyväksytysti (95 p) MH luonnekuvaus suoritettu Pentue: Jangas B-pentue synt. 14.6.2003

Eirlys ja Harry

Harry saapui Eirlys-siskon kanssa Suomeen 14. elokuuta 1999 viidentoista viikon ikäisenä. Lentokoneessa rahtina matkustaneet pennut olivat kuljetuslaatikosta otettaessa iloisia ja vilkkaita, nuolivat vain kasvojamme, eikä niissä näkynyt merkkiäkään järkytyksestä. Harry on osoittautunut vilkkaaksi ja rohkeaksi pieneksi pojaksi.
Miksi Harry sitten tuli minulle? Katin kasvattaja Marjukka kysyi kesällä 1999, josko haluaisin walesinspringerin urospennun Walesista metsästyskokeissa palkitusta suvusta. Fiksuna tyttönä olin miettiväni asiaa pari päivää, vaikka päätös oikeastaan syntyi jo muutamassa tunnissa: pentuhan se oli saatava! Kiitokset pentujen hommaamisesta Suomeen kuuluu kuitenkin alunperin Blomqvistin Kallelle.


Harryn lähisukulaisista metsästyskokeissa Certificate of Merits:llä on palkittu:

emä Micarobian Suran-Y-Coed

emänemä Micarobian Aeronen Criafol, joka on myös W.S.S.C. 1990 FIELD TRIAL.

emänisänemä Sadie Red Flash on myös palkittu: Winner FIELD TRIAL 1985, 3. FIELD TRIAL 1986. Sama koira on lisäksi voittanut kaksi resCC:tä.

Harry on linjattu täyssisaruksiin SH CH Wainfelin Barley Mo (e.i.i) ja SH CH Wainfelin Pur Eirion (i.i.e). Myös (i.e.e.) Pennylock Beth on Show Champion. Näiden lisäksi (e.e.e.) Ceindrych of Micarobian on voittanut 1 CC, 1 resCC ja Junior Warrant. Wainfelin Arwel (i.i.) ja veljensä Sh Ch Wainfelin Ace of Diamonds löytyvät puolestaan tämän linkin kuvasta

Terveystarkastuksissa Harryn sukulaisista ovat käyneet seuraavat koirat: isä Pennylock Glen (hip score- 4-5, eyes- clear), isänemä Pennylock Emma (hip score- 4-4, eyes- clear), isänisä Wainfelin Arwel (hip score 14-12) ja i.e.e. Pennylock Beth (hip score 6-8). Näiden lisäksi myös Harryn emä on silmätarkastettu ja terveeksi todettu. Isossa-Britanniassa walesinspringerspanieleilla on enemmän epilepsiaa kuin Suomessa, ja Harryn neljän pennun synnyttyä sain kuulla Hartsan veljen sairastuneen. Joten saattaa olla, että Harrykin on kantaja (tai sitten ei). Uusimpien tutkimusten mukaan walesinspringerspanieleiden epilepsia periytyisi kahden geeniparin kautta, joista toinen sijaitsisi sukupuolikromosomissa. Sairautta saattavat aiheuttaa myös muut kuin perinnölliset syyt kuten isku päähän tms.

Harry kuuluu niihin koiriin, jotka rakastavat koko maailmaa, kaikkia ihmisiä ja eritoten lapsia. Ulkona Harry the Hurricane on touhukas tyypillinen welshi kiinnostunut hajuista, linnuista ja kaikesta vastaan kävelestä, oli sillä sitten neljä tai kaksi jalkaa. Nuorempana se oli suorastaan raivostuttavan ihastunut muihin ihmisiin ja koiriin, nykyisin se on onneksi kiinnostunempi minun tekemisistäni. Kotona se seuraa minua joka paikkaan yhtälailla vessaan kuin saunaankin, jossa se nousee lauteille viereeni istumaan. Harrilla on toki pahojakin tapoja, se on oppinut avaamaan ovet ja bravuurina on kenkien kantaminen eteisestä keskelle lattiaa. Herra H ei ole tehnyt mitään suurempia pahoja, mitä nyt pureskellut muutamia lyijykyniä ja sen semmoista. Aamuisin se tulee herättämään minua hyppäämällä etutassut sängyn reunalle ja nuolee kasvojani kunnes nousen, edes peiton vetäminen kasvoille ei auta. Omanarvontunnossaan Harry on lyömätön, se osaa todella näyttää lordilta, kävellä hitaan harkitsevasti pää pystyssä ja nousta tyynen rauhallisesti nojatuoliin, johon se käpertyy tyytyväisenä nukkumaan. Sänkyyn herralta onkin pääsy kielletty, johtuen siitä yksinkertaisesta seikasta, että Katin jo nukkuessa vieressäni, joutuisin itse siirtymään lattialle toisen walesinspringerin ängetessä viereeni. Iän myötä siitä on tullut hyvinkin mustasukkainen Katista, eikä se enää hyväksy muiden urosten lähentelevän tyttöystäväänsä.

Harry 14 kk © Marjo Jaakkola

Hurja-Harrin kouluttaminen on nykyisin suunnattoman motivoivaa minulle: sillä on suunnaton halu yrittää parhaansa ja kaikki tehdäänkin täysillä. Agilityssä se tärisee innosta ennen radalle pääsyä ja TOKOssa sen into on ihailtavaa. Ongelmanratkaisukykyä sillä on vaikka kahdelle jakaa ja keskittyäkin se jaksaa nykyisin oikein hyvin. Nuorempana motivointi oli hankalampaa: olihan maailma täynnä ihania koiria, hajuja ja ihmisiä. Metsästystä varten Harry on alunperin hankittu, valitettavasti vain opintoni ja isäni työpaikan vaihtuminen rajoittavat metsästysmahdollisuuksia ja siitä syystä Kati onkin päässyt ensisijaisesti metsälle.

Olemme aloittaneet TOKOilun. Harryn 1-vuotis kesänä pidin turhaa kiirettä kisailun kanssa ja oman jännittämiseni takia monet kokeet menivät huonosti koiran ollessa ihmeissään. 26.8.2001 uskaltauduimme vuoden tauon jälkeen kokeisiin ja Hartsa toimi kuin unelma: pisteitä kertyi kokonaiset 191 (200 pistettä on maksimi alokasluokassa)! Jos haluat tutustua koesuorituksiimme pisteiden kautta voit tehdä sen täällä. Harry palkittiin Springerspanielit ry:ssä vuoden 2001 parhaana alokasluokan TOKO-koirana.

Ennen ensimmäistä jälkikoettamme en ollut lainkaan vakuuttunut osaako walesipoika edes jäljestää, mutta huolimatta siitä, että pisin harjoitusjälkemme oli ollut vain 300 metrin pituinen, sujui kokeessa jäljestäminen loppuun saakka, tosin kahden hukan kautta. Tuloksena oli AVO3 22p ja Springerspanielit ry:n mestaruuskokeen parhaan AVO-luokan koiran kiertopalkinto. Harryn MEJÄ-arvostelut voit lukea täältä.

Harry 5-vuotiaana agilityssa © Jussi Jääskeläinen

Agility kuului myös harrastuksiimme, vaikka kisauralla olikin paljon vastoinkäymisiä. Alussa Harpan koulutus oli haastavaa, kun moni muukin asia kuin minä olisi kiinnostanut. Onneksi agilityssa rakkaus possuun (kiitos Arja) ja esteisiin voitti pian muiden koirien ja ihmisten houkutukset ja edistymistä alkoi tapahtua. Suuri kiitos edistymisestä kuului myös loistaville koulutusohjaajillemme Bernoullin Emmalle (nyk. Nylund) ja Saaren Sirpalle. Helmikuussa 2003 suoritimme kisadebyyttimme Ahvenanmaalla ja saimmekin heti kaksi 10 virhepisteen tulosta, joista niistäkin virheistä saan syyttää vain itseäni. Toisella kertaa voitimme kaiken lisäksi luokkamme! Kisasimme alussa varsin vähän johtuen sairastelustani ja kahdesta Jangas-pentueesta, mutta Harry palkittiin silti kahdesti spanielimestaruuskokeen Maxi-1 luokan parhaana spanielina: 2003 Emma Bernoullin ohjaamana ja 2004 minun kanssani saaden ensimmäisen virheettömän radan, kuman ja tullen toiseksi luokassaan! Näiden kahden kisan välissä olimme käyneet vaan kerran kisaamassa... Seuraavan kerran pääsimme kisaamaan 19.6 Hollolaan ja saimme siellä toisen 0-kuman ja sijoitumme toiseksi 37 kisaajan joukosta! Kolmaskin LUVA-tulos tuli samana kesänä ja ehdimme saada vielä Maxi-2 luokasta 1,09 vp ja 2,53 vp tulokset ennen kuin Harry teloi polvensa ja joutui sairaslomalle. Harrysta muodostui ihanan vauhdikas, tarkkaavainen ja kuuliainen ohjattava. Ennen radalle pääsyä se tärisi innosta, mutta malttoi jo pysyä alussa paikallaan, kunnes sai ensimmäisen estekäskyn.

Luonnetestiin osallistuimme 29.5.2003 Turussa, tuomareina toimivat Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen. Harry nauratti tuomareita: he totesivat sen reagoivan joka asiaan hännäntöpöä heiluttamalla. Koko sen testiä leimasi suunnaton ihmisyställisyys, se ei puolustanut tippaakaan minua eikä itseään vaan heilutti uhkaavallekin tuomarille vain häntäänsä. Kelkkaa ja rämisevää tynnyriä se hiukan pelästyi kuten kuuluukin, mutta tuli heti katsomaan niitä mennessäni lähelle. Kaiken kaikkiaan se sai hyvin helpon koiran paperit. Pisteitä kertyi yhteensä 95 (maksimi 300 pistettä ei ole spanielille suotava tulos) ja ne tulivat seuraavasti:
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +1 mielistelevä
Laukauspelottomuus laukaisukokematon

Vuosia myöhemmin MH luonnekuvauksessa Harry oli vaisumpi ja pelokkaampi kuin nuorempana, johtuneeko se pitkään kipuilleesta polvesta vai iästä, tiedä häntä. Se ei ollut kovinkaan leikkisä ja selkeästi ääniherkkä. Ääniin se on reagoinut aiemminkin muita walesejani herkemmin. Ilmeisesti tällä kertaa paikan hajut kiinnostivat enemmän kuin ihmiset, yleensä Harry on ollut supersosiaalinen tapaus (kuten luonnetestissä).


Taipumuskokeen Harry suoritti hyväksytysti 3.9.2000 Pöytyällä tuomarina Riitta Vilkman.

Harry BIS-veteraani Karkussa 3.6.2008 © Tiina Lielahti

Näyttelyihin olemme osallistuneet ensimmäisten vuosien aikana kohtuullisen ahkerasti. Junioriluokassa nuori mies voitti ensimmäisen sertinsä 22.7.2000 tuomarina Anne Walton, kennel Hillpark. Toisen sertinsä Harry voitti 1.10.2000 Espoossa, tuomarina toimi Vera Smirnova. Kolmannen sertinsä ja ensimmäisen cacibinsa Hidalgo voitti Porin kansainvälisessä näyttelyssä 29.7.2001, jossa tuomarina toimi Theo Lengeen, oltuaan VSP Anett Korven esittäessä nuorta miestä. Samassa näyttelystä herra Huusta tuli siis myös Suomen Muotovalio. 9-vuotiaana Karkun erikoisnäyttelyssä Harry vielä voitti ROP- ja BIS-veteraanin arvot... Arvostelut voit lukea täältä.

Harry on ollut perusterve koko ikänsä ja nauttii edelleen elämästään äitini hoivissa Tampereella. Ainoastaan polven ristisiteiden osittain revähtäminen aiheutti sairaslomailua ja mitään tekemättömyys sai hiivan korvaan. Tätä lukuunottamatta 9 vuotta on elelty erittäin terveissä merkeissä ;) Harry pääsee yhä lenkkeilemään runsaasti ja kesäisin mökillä olo on sille yhtä juhlaa. Toivottavasti Harrylla on vielä monta yhtä hyvää vuotta edessään :)


Harry ja Karkun pokaalit