Kasvatustyöni tavoitteet
1. Walesinspringerspanieleiden käyttöominaisuuksien säilyttäminen ja parantaminen
2. Kasvattaa hyväluonteisia koiria, joiden kanssa on helppo pärjätä niin metsästyksessä, taipumuskokeessa, MEJÄssä, TOKOssa kuin agilityssakin ja jotka ovat vilkkaita, mutta tasapainoisia ja mukavia kotona
3. Hyvän terveyden säilyttäminen
4. Rodunomaisen ja terveen ulkonäön säilyttäminen
Monesti kasvattajat listaavat tavoitteita ilman minkäänlaisia keinoja tai näkemystä,
miten tavoitteisiin päästäisiin.
Niinpä kerronkin, mihin haluan kiinnittää huomiota kasvatustyössäni ja
miten yritän päästä tavoitteisiini.
Walesinspringerspanieleita käytetään tätä nykyä erittäin harvakseltaan metsästyskokeissa,
vaikka niitä edelleen käytetään jonkin verran käytännön metsällä.
Käyttövalioita rodussa Suomessa on vain viisi, joista neljä ovat läheistä sukua keskenään.
Nämä neljä käyttövaliota ovat kantanarttuni mm. metsästyskokeissa palkitun Katin isä, isoisä, isän sisko ja puoliveli.
Myös muissa harrastuslajeissa walesi koetaan monesti hankalaksi koiraksi:
monet yksilöt ovatkin arkoja, stressiherkkiä ja keskittymiskyvyttömiä.
Myös MH-luonnekuvaustulosten valossa walesinspringerit ovat keskimääräistä koiraa arempia, vähemmän leikkisiä, vähemmän saalisviettisiä ja varsin paukkuarkoja.
Eli ongelmia rodun luonteissa ja käyttöominaisuuksissa valitettavasti riittää voitettavaksi. Harva walesikasvattaja edes maailmanlaajuisesti kiinnittää tosissaan huomiota koirien luonteisiin ja käyttöominaisuuksiin, eikä tietoa ole tarpeeksi saatavilla.
Tavoitteenani on kasvattaa vilkkaita ja rohkeita spanieleita:
koiria, jotka pääsevät nopeasti yli peloistaan, pelkoreaktiot eivät saa olla liioiteltuja eikä niiden tulisi olla paukku/ääniarkoja.
Lisäksi toivoisin voivani kasvattaa hyvin keskittymiskykyisiä sekä helposti motivoitavia ja saalisviettisiä koiria.
Spanielin tulisi olla sosiaalinen ja ystävällinen vieraillekin ihmisille.
Noutaminen on isossa osassa niin metsästys- kuin tottelevaisuuskokeissakin.
Tätäkin puolta haluaisin ylläpitää ja yhä edelleen parantaa kasvateissani.
Walesinspringerin pitäisi olla halukas uimaan ja uida hyvin.
Riistaan/noutoesineisiin tarttuminen pitäisi olla luontaista, samoin kuin halun tuoda aarteet ohjaajalle.
Luonteen parantamiseksi tulisi ensin tietää koirien nykyisistä luonteista.
Pentutesti kertoo jo ennen luovutusikää pennun luonteenpiirteistä ja
kaikki kasvattini pentutestataan 6-7 viikon iässä ennen uuteen kotiin muuttoa.
Pyrin löytämään kullekin pennulle sille parhaiten sopivan kodin.
MH-luonnekuvausta ja metsästyskoetuloksia (ja muiden lajien tuloksia) pitäisinkin itse
tärkeimpinä mittareina luonnetta arvioidessa.
MH luonnekuvaus kertoo paljon koiran sosiaalisuudesta, rohkeudesta/arkuudesta, mahdollisesta ääni- tai paukkuarkuudesta, saalisvietistä ja leikkihalusta. Metsästyskoe mittaa myös keskittymiskykyä, nouto- ja hakukykyä, kuuliaisuutta sekä halua tehdä ohjaajan kanssa työtä. Myös muut koelajit kertovat koiran koulutettavuudesta, keskittymiskyvystä ja motivoitavuudesta. Tavoitteenani on saada kaikki kasvattini luonnekuvattua ja osallistumaan kokeisiin. Käytänkin mahdollisuuksien mukaan luonnekuvattuja ja/tai koepalkittuja uroksia ja narttuja jalostukseen.
Taipumuskokeen selvittäminen pitäisi olla helppo juttu nuorellekin koiralle
Varmasti jokainen haluaa kasvattaa terveitä koiria.
Niin toki minäkin.
En pidä kuitenkaan lonkkakuvaustuloksia tärkeimpänä mittarina,
vaikka toki toivon että kasvattini kuvataan.
Terve luusto näkyy parhaiten rasituksessa ja oireeton koira on paras merkki terveydestä.
Annan pennunostajille hyvät ruokinta- ja hoito-ohjeet,
joita noudattaen pennut näyttäisivät kasvavan terveiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi.
Koitan vähentää todennäköisyyttä rodun vitsauksiin epilepsiaan ja kilpirauhasen vajaatoimintaan
tekemällä yhdistelmiä, joissa vanhemmat ovat mahdollisimman vähän sukua keskenään (sukusiitosaste kuudelta polvelta mieluiten alle 1%).
Näin todennäköisyys sairaiden geenien kaksinkertaistumiseen hieman pienenee ja
ulkosiitos todistettavasti parantaa terveyttä kaikin puolin.
Vältän käyttämästä sellaisia koiria keskenään, joilla kummallakin olisi suuri riski samaan sairauteen suvussaan.
On myös tärkeätä, että astutukset ja synnytykset sujuvat ilman suurempia ongelmia.
Jotta rodun geenipooli säilyisi mahdollisimman laajana pitäisi jalostukseen käyttää koiria/sukuja,
joita ei olisi Suomessa liian suuressa määrin rodunkehityksen kannalta.
Tähän liittyy myös ns. matadoriurosten välttäminen.
Yritän käyttää jalostukseen myös hieman vanhempia, jo ikänsäkin puolesta "turvallisempia" uroksia mahdollisuuksien mukaan.
Ulkonäkö tulee viimeisenä listalla.
Tarkoitus on toki kasvattaa rotumääritelmän näköisiä koiria,
jotka saisivat helposti EH:n tai ERI:n näyttelyistä.
Ulkonäössä liioittelemattomuus ja terve rakenne ovat tärkeimmät kriteerit.
Vaikka onhan se mukava jos joukkoon mahtuu jokunen näyttelytähtikin ;)
