Opi tuntemaan koirasi paremmin - osallistu luonnetestiin!
Koirien luonne on varmasti niitä asioita, joka ihmisiä aina askarruttaa ja tulee askarruttamaan. Puhuttaessa luonteesta erilaisilla luennoilla tai tapahtumissa, aletaan yleensä luonteen määritelmästä ja puhutaan siitä kuinka hankalaa luonnetta on määritellä saatika sitten testata. Etenkään kun koirat eivät osaa kertoa, mitä ne mistäkin tilanteesta ajattelevat, vaan ihmisten täytyy vain tulkita niiden reaktioita. Lounais-Suomen Spanielikerho järjesti luonnetestin, jonne minäkin sitten mielenkiinnosta ilmoitin 4-vuotiaan walesinspringerspanielini Harryn (Fin Mva Micarobian Harry) mukaan. Aamulla pääsin ilokseni katselemaan ensin englanninspringerspanieli Dynyn testiä ja arvostelua lukiessaan tuomarit Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen selittivät myös omia käsityksiään siitä, mitä spanielilta voi odottaa ja mainitsivat myös luonnetestin puutteista spanieleiden kohdalla. Ensimmäinen puute on tietystikin se, että testi on kehitetty Ruotsin poliisikoiria varten, jolloin korkeimman pistemäärän saavuttaneet koirat on valittu tuleviksi työkoiriksi. 300 pistettä on suurin mahdollinen, mutta sepäs ei olekaan toivottava tulos spanielille, jonka ei todellakaan pitäisi olla terävä (reagoida aggressiivisesti) tai puolustaa vahvasti omistajaansa. Spanielin ei myöskään toivota olevan erityisen kova, vaan mieluummin hieman pehmeä ja sen ansiosta helpommin koulutettava. Myöskään hillitsemätön into repiä riepua ei liene spanielin kohdalla toivottavaa, koska sen pitäisi olla pehmeäsuinen haavakon ja kuolleen linnun noutaja. Toinen puute liittyy siihen, että paljon lintukoiralle tärkeitä ominaisuuksia jää kokonaan testaamatta. Kolmantena mainittakoon vielä se, ettei maallikon ole aivan yksinkertaista tulkita testiä, koska arvosanat -3sta +3en eivät mene niin, että -3 välttämättä olisi kaikkein pienin ja +3 kaikkein suurin. Esimerkiksi taisteluhalussa -1 on pieni +1 hillitön, +2 kohtuullinen ja +3 suuri . Kaiken kaikkiaan olisi kuitenkin hyvä, että jokainen osasuoritus olisi plussan puolella. Kaikista näistä puutteista huolimatta luonnetestikin kertoo sentään jotain koirasta, kunhan sitä osaa tulkita. Kaiken kaikkiaan päivä oli suunnattoman opettavainen: opin paljon sekä itse luonnetestistä että jonkin verran omasta koirastani ja sen reaktioista sekä muista koirista.
Testi alkoi tuomareiden kysellessä koirastani ja sen elinolosuhteista. Nauroin se elävän vanhemman nartun (kesällä kahden) kanssa ja luulee olevansa ryhmän hurja johtaja, vaikka epäilenkin sen todellisuudessa olevan se lauman alimmainen tyttöjen määrätessä kaapin paikan. Tuomarit epäilivät, että osuin oikeaan arviossani. Harry on varsin mainio tapaus: suunnattoman ihmisrakas, aina häntäänsä heiluttava, rohkea ja reipas. Tuomarit tavatessaan se meni heti tekemään tuttavuutta yrittäen hyppiä syliin, nuolla ja kierähti lopulta selälleen rapsuteltavaksi. Luoksepäästävyydestä arvio +1 mielistelevä ei siis tullut yllätyksenä. En näet tiedä montaakaan koiraa, jotka olisivat yhtä ihmisrakkaita. Olen nauranut Harrylle enemmän kuin kellekään muulle koiralle: se kun menisi kaikkia tervehtimään, hyppäisi joka autoon, bussiin tai menisi kyläilemään. Toisinaan olen joutunut sitä hakemaankin muutamastakin naapurista, jonne se on karannut silmäni hetkeksi välttäessä. Tämä piirre on siinä joko rakastettava tai raivostuttava omasta mielentilastani riippuen.
Varsinainen testi aloitettiin motivointipatukalla leikkimisellä, josta Harry ei innostunut, kun sitä on aina nuorempana kielletty repimästä tavaroita, taisteluhalusta kaavakkeeseen merkittiin -1 pieni. Taisteluhalua tarkastellaan myös muiden osasuoritusten aikana, mutta ainakaan tässä testissä yksikään leikkimättä jättänyt spanieli ei saanut positiivista tulosta. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko tulos ollut toisenlainen, jos pentuna innokkaasti tavaroita repinyt pojankoltiainen olisi saanut jatkaa sitä? Taisteluhalu kuvaa myöskin koiran halua käyttää ruumistaan leikkimisessä ja osaltaan liittyy siihen, kuinka se jaksaa jatkaa suorittaessaan tehtävää. Kerroin taisteluhalussa on kuitenkin aika pieni, eli siinä on luultavasti otettu huomioon juuri koulutuksen vaikutusta tähän ominaisuuteen. Taisteluhalu on melkein sama kuin leikkihalu.
Alkuhöpinöiden jälkeen minut laitettiin seisomaan tiettyyn paikkaan ja pitämään Harrya löysässä taluttimessa. Yhtäkkiä pressun takaa ilmestyi kelkan päällä vedettävä ihmishahmo, jolla oli raitapaita päällä ja tynnyri irvistelevinä kasvoina. Tuomarit totesivat tässä testissä haluavansa nähdä kaikki reaktiot: uteliaisuuden, pelon, hyökkäyksen ja/tai pakenemisen. Hahmon lähestyessä meitä Harry meni aluksi edelleni seisomaan ja katsomaan kummajaista, mutta sen lähestyessä koiraskoira perääntyi hiljalleen jalkojeni välistä taakseni ja haukahti siellä muutamaan kertaan. Vasta hökötyksen hyökätessä entistä kovempaa vauhtia vierelleni Hartsa veti remmissä niin kauas kuin pääsi. Mutta saman tien kun käännyin pysähtynyttä romua kohti näin spanielinpään vierelläni sitä haistelemassa. Mennessäni kyykkyyn kelkkaa katsomaan tunsin tassut selässäni ja siinä sitten oltiin kaikki jonossa: Harry, minä ja kelkka. Tässä arvosteltiin toimintakykyä eli sitä kuinka nopeasti koira toipuu pelottavasta tilanteesta ja pystyy hyväksymään sen vaarattomaksi. Toisin sanoen se on rohkeutta, jolla yksilö suhtautuu tuntemattomaan. Harry sai arvosanaksi +1 kohtuullinen. Tämä onkin niitä ominaisuuksia, joka ei omasta mielestäni saisi spanielilla olla miinuksen puolella, jos niitä halutaan käyttää vielä metsästyskoirina. Metsällä tulee kuitenkin eteen paljon yllättäviä tilanteita, joista spanielin tulisi nopeasti tointua ja pystyä toimimaan niissä toivotulla tavalla.
Kävellessämme toiseen suuntaan hyökkäsi rouva tuomari kimppuuni huutaen ja kepillä huitoen, Harry meinasi ettei ne ihmiset kuitenkaan pahaa tee, että hoitakoon mutsi itse tämän tilanteen. Se siis pakeni selkäni taakse, taisi haukahtaa pari kertaa ja tuomarin koskettaessa olkaani se hypähti minua vasten takaa päin. Heti kun tuomari muuttui ystävälliseksi, Harryn naama alkoi loistaa sen näköisenä, että tiesinhän minä! Tuomarit nauroivat, ettei Harryn kanssa parane mennä kioskille ohittelemaan keskellä yötä. Tästä tuli arvio puolustushalu +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Tässä osasuorituksessa miinusmerkkiset numerot kertovat koiran jäljelle jääneestä hyökkäyshalusta.
Seuraavana lähdimme kävelemään kohti maassa lojuvia haalareita, jotka nostettiin pystyyn yllättäen aivan Harryn nenän edestä. Hurja-Harri osoitti lähinnä kiinnostusta haalareita kohtaan, mutta se piti kuljettaa pois mahdollisimman nopeasti ja hetken päästä lähestyimme paikkaa uudestaan. Tällä kertaa haalarit lojuivat maassa ja springerini haisteli niitä vain ohimennen. Pikapuoliin pudotettiin rämisevä tynnyri koiran vierestä kulkiessamme eteenpäin ja sitä Harry pelästyi kovin yrittäen päästä niin pitkälle kuin mahdollista. Palatessamme takaisin se kävi kuitenkin ohimennen haistelemassa maassa lojuvaa tynnyriä. Näissä osioissa testattiin toimintakykyä, hermoja, temperamenttia ja pehmeyttä, jotka ovat toki tärkeitä ominaisuuksia spanielin kohdalla. Temperamentti kuvaa sitä, kuinka nopeasti koira reagoi uusiin tilanteisiin: pakoa tai hyökkäystä. Harryn kohdalla tulos oli +2 eli kohtuullisen vilkas. Kuten aiemmin tuomarit olivat todenneet on toivottavin spanielille +1 hieman pehmeä, eli koira muistaa epämiellyttävät tilanteet ja ottaa niistä opikseen, muttei kuitenkaan koe tapahtumia liian voimakkaasti eikä anna niiden vaikuttaa liikaa itseensä, jolloin se voi olla vaikeasti kasvatettava alistuvuutensa ja pelokkuutensa takia.
Pimeässä huoneessa menin huoneen perälle istumaan ja Harry tulla kolisteli hetken päästä perääni ja haisteli koko viimeisen tilan läpi ennen kuin törmäsi kuonollaan jalkaani. Aloin tirskua sen tutkiessa tilaa tarkkaan ja purskahdin sitten nauruun sen hypätessä syliin: toinen on hiukan hölmö!
Testi alkoi jo lähestyä loppuaan, kun koira jätettiin yksinään ladon seinään sidottuna ohjaajan hävitessä nurkan taakse. Tässä osiossa tuomari hyökkää koiran kimppuun pelotellen sitä risulla. Ainakin nämä tuomarit tuntuivat olevan todella asiantuntevia, koska he eivät odottaneetkaan spanielilta mitään suurta reaktiota, vaan lopettivat uhkaamisen heti, koiran reagoidessa jollain tavalla (jopa koiran katseen kääntäminen saattoi riittää reaktioksi). Harrykaan ei reagoinut muulla tavoin kuin siirtymällä istumaan muutamaa senttiä kauemmaksi tuomarista, odottaen hänen muuttumistaan taas ystävälliseksi. Arvosanaksi tuli +1 pieni, jos Harry ei puolusta minua, niin vielä vähemmän se puolustaa itseään. Tuomareitakin nauratti sen rajaton ihmisystävällisyys ja he totesivat sen reagoivan kaikkeen vain hännäntöpöään heiluttamalla. Viimeisessä osasuorituksessa ammuttiin kahdesti ja arvio oli laukauskokematon, eli se reagoi hieman ensimmäiseen laukaukseen, mutta vähemmän toiseen. Hermorakennetta arvosteltiin koko testin ajan ja lopputulos oli +1 hieman rauhaton, jonka kuulemma saa 90 % testatuista koirista. Kaiken kaikkiaan se sai todella helpon koiran paperit: taistelutahtoa olisi ehkä saanut olla hieman enemmän, se voisi olla mielestäni hiukan vilkkaampi eikä sen ehkä tarvitsisi olla ihan niin ihmisrakas, vaikka onhan tuo toisaalta oikein mukava piirre koirassa. Yhteensä pisteitä kerääntyi 95, joka on ihan sopiva tulos spanielille, etenkin kun suurin osa arvosanoista oli +1. Hyväksytyn tuloksen saadakseen koiran tulee saada vähintään 75 pistettä ja positiivinen tulos hermorakenteesta, luoksepäästävyydestä ja terävyydestä.
Kaiken kaikkiaan minulla oli siis varsin opettavainen päivä ja suosittelen luonnetestaamista muillekin. Muutamaa tuntia testin jälkeen menimme vielä agilityharjoituksiin ja siellä pojankoltiainen toimi vieläpä tavallista paremmin. Testistä ei ainakaan jäänyt mitään traumoja, vaikkei koirani tosin mitään pahasti pelästynytkään. Olisi hauska aikanaan nähdä, millaisen tuloksen Harryn neljästä pennusta mahdolliset testattavat saavat. Pentutestissä ne olivat ainakin varsin rohkeita ja reippaita luovutusikäisiä ipanoita. Luonnetestiä voi mennä seuraamaan vaikkei omaa koiraansa sinne ilmoittaisikaan! Testistä ja arvosteltavista ominaisuuksista voi lukea mm. Spanieli-lehdestä 1/03 tai Erkki Pulliaisen Koiran luonne ja käyttäytyminen-kirjasta.
Julkaistu Spanieli-lehdessä 3/2003.