PENTUPÄIVÄKIRJA



Tässä voit tutustua pentupäiväkirjaan eli siihen, mitä Katin pentujen elämässä tapahtuu ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Pentue on ensimmäinen Jangas-pentue ja samalla myös Katin ensimmäinen pentue, siitä syystä seurailenkin niitä erityisesti ihastellen ja ihmetellen.

Ensimmäinen viikko Ikää 1 viikko Ikää 2 viikkoa Ikää 3 viikkoa Ikää 4 viikkoa Ikää 5 viikkoa Ikää 6 viikkoa Ikää 7 viikkoa

11.4-13.6.2003
Kati oli jäänyt tyhjäksi kahdesta edellisestä astutuksesta, kun olin käyttänyt sen sulhasta tapaamassa aina Ruotsissa saakka. Siitä syystä tällä kertaa päätin, että Harry pääsee isäksi, jottei tule turhia matkoja, oikean päivän löytämisen vaikeutta ja ylimääräistä stressiä Katille. Harry sai vapaasti astua morsmaikkuaan ja kaiken kaikkiaan astutuksia tulikin peräti seitsemän viitenä eri päivänä. Tiineysaikana Kati oli aavistuksen pyöristynyt viidennen viikon jälkeen, mutta alkoi toden teolla pönäköityä vasta viimeisinä viikkoina. Lasketttu aika rouvalla oli 13.6, sinä aamuna se kieltäytyi syömästä ja lämpö laski illalla 36,7 C.

ENSIMMÄINEN VIIKKO

14.6.2003
Aamulla supistukset alkoivat noin varttia vaille yhdeksän ja ensimmäinen terhakka narttupentu syntyi 9.15. Täpläpäinen tyttö oli pentueen pienin noin 375 gramman painoinen terhakka ja hyvin nälkäinen olento. Seuraava pentu putkahti maailmaan 9.41 ja se olikin pentueen ainoa uros ja kaiken suurin 450-grammainen jötkäle. 10.45 ilmestyi kolmas pentu ihmisten ilmoille, sekin varsin tomera narttu. Neljäs syntyi 11.10 ja sekin oli tyttö, joka painoi hieman yli 400 g. Viimeinen pentu syntyi 12.20, 400-grammainen narttu sekin. Valitettavasti jouduin lopettamaan tyttösen epämuodostuneen etutassun takia, se oli ilmeisesti vaurioitunut samaan tapaan kuin ihmisille syntyy siamilaisia kaksosia, koskapa tassu oli jakautunut kahteen osaan. Vaaka ei ole niitä kaikkein tarkimpia, joten siitä syystä painot on pyöristetty.
Muut pennut olivat todella terhakoita ja heti maitobaarissa juomassa. Kati osoittautui esimerkilliseksi emoksi, joka katkoi itse napanuorat, söi jälkeiset ja puhdisti pennut tarkkaan. Kolme pennuista syntyi perä edellä ja kaksi pää tulosuuntaan. Terhakoita pentuja Katille tuli siis 1 uros ja 3 narttua.

15.6.2003
Pennut tuhisivat tyytyväisyydestä emonsa hellässä huomassa. Painoa pennuille ei ole vielä kertynyt, vaikka todellisuudessa se johtunee siitä, että punnitsin ne märkinä edellisenä päivänä. Katin sai edelleen raahata väkisin ulos asioilleen, onneksi maha ei mennyt sekaisin istukoiden syömisestä. Ruoka maistui hyvin äitimuorille kuten aina. Kolmella pennulla oli kannukset takajaloissa, onneksi kannusten poisto hoitui näppärästi Rantasen Ritvalta ja Tiinalta, jotka tulivat ystävällisesti kyläilemään hoitaakseen asian pois päiväjärjestyksestä.
Harry tuli myöhään edellisenä iltana takaisin kotiin Emman luota ja agilitykisoista, joissa se oli kuulemma vaihtanut ohjaajaa moneen kertaan. Tuore isi piti parempana oleskella eteisessä, mahdollisimman kaukana jälkikasvustaan. Tänään se kuitenkin kävi pari kertaa kääntymässä pentulaatikon laidalla, vaikka tuntuikin olevan sitä mieltä, etteivät lastenkammarin touhut kuulu raavaille miehille. Hyvä niin.
Kuvat vuorokauden ikäisistä pennuista

16.6.2003
Tyytyväinen tuhina ja maiskutus jatkui pentulaatikossa. Kannusten kohtien haavaumat olivat hyvin parantumassa ja pentujen painokin lisääntyi hiljalleen.

17.6.2003
Tänään Kati on malttanut jättää pennut nukkumaan hetkeksi keskenään ja tullut itse kerjäämään lisää sapuskaa tai seuraa. Pojankoltiainen on porukasta selvästi kovaäänisin ja se on kehittänyt erinomaisen selviytymisstrategian: se nukkuu silloin kun tytöt syövät ja näiden nukkuessa se pääsee sitten parhaille nisille yksinään. Pennut pääsevät kulkemaan jo aikamoista vauhtia ympäri laatikkoa, ne nostavat ruumistaan terhakkaasti maasta ponnistaessaan kaikilla jaloilla, vaikka liikkuminen onkin vielä ryömimistä.

18.6.2003
Pennuilla kävi muutamia tuttuja vierailijoita, joille Kati kiltisti esitteli jälkikasvunsa. Huolehtiva emo viihtyy jo ruokaa odottamassa ja kainalossani silloin tällöin, kun pennut nukkua tuhisevat tyytyväisinä keskenään. Painoa pennuille on kerääntynyt yli puoli kiloa ja ne taistelevat tuhisten parhaista nisistä, vähän väliä joku on selällään potkimassa muita pois. Pennuille on alkanut tulla pigmenttiä kirsuihin, vaikka polkuanturat ovat edelleen melko vaaleanpunaisia.
Pentujen koditkin on jo päätetty: sijoitusnarttu jää Turkuun, uros menee Espooseen ja muut kaksi narttua metsästyskoiriksi toinen Ahvenanmaalle ja toinen Ouluun.

19.6.2003
Kotiväki kävi pentuja katsomassa ja ihastelemassa. Sisareni nauroi pentujen muistuttavan liikkuessaan mittarimatoja: ensin ne siirtävät takajalkoja eteen ja ponnistavat sitten niiden avulla etupäänsä eteenpäin. Huvittavan näköistä on myös pentujen ensimmäiset rapsuttelut takajalalla. Painoa oli tänään kertynyt kahdelle isoimmalle tytölle yli 600 grammaa, muiden kahden paino jäi vielä 500 gramman puolelle. Pennuilla on "pentulaatikkonimetkin" merkkejen mukaan:
* "Täplä" on tietystikin pentu, jolla on äitinsä tapaan Llanharran spot keskellä päätä
* "Minni" muistuttaa pään kuvionnilta Minni Hiirtä, koska sillä on ikäänkuin naamio kallon takaosassa
* "Mussu" on vaalein narttu, jolle ruoka maistuu ja mussutus kuuluu
* "Pepi" on luonnollisesti saanut nimensä Kaunottaren ja Kulkurin mukaan. Ystäväni kun nauroi, että tämänhän on kuin heidän pentueensa, jossa on yksi veikeä poika ja kolme suloista tyttöä.

IKÄÄ 1 VIIKKO

22.6.2003
Pennut senkun kasvavat, nyt niiden kirsut ovat jo lähes kokonaan mustat ja polkuanturoissakin näkyy suloisia mustia pisteitä. Nukkuessa pentujen jalat ja päät vipattavat kovaa vauhtia. Uni ja ruoka maistuvat edelleen hyvin, kuten kuuluukin. Suurin pennuista "Minni" on jo kaksinkertaistanut painonsa, muut ovatkin saman kokoisia noin 100 grammaa kevyempiä palleroita. Pienistä eläväisistä on tullut jo tehokkaita etsimään tiensä nisälle ja pentulaatikosta kuuluukin aina kova meteli niiden ryömiessä emänsä luo ruokailemaan. Juhannuskin kului huomaamatta pentuja ihastellessa. Tänään tosin Katilla oli maha hieman sekaisin ja sitä piti käydä ulkoiluttamassa kolmeen kertaan aamun aikana. Viime päivinä Harry on alkanut olla entistä kiinnostuneempi pennuista, mutta Katia tällainen isän innostus ei ole miellyttänyt. Se on muutamaan kertaan murahtanut pentuja katselleelle isäpapalle.
Kuvat viikon ikäisistä pennuista

23.6.2003
Pennut yrittivät jo kakata omin voimin, vaikka se aiheuttaakin vielä aikamoisen ininän, että Kati kiirehtii paikalle auttamaan.

24.6.2003
Pennut nousivat ensi kertaa jaloilleen, vaikkei eteenpäin kävely vielä onnistunutkaan niiden tupsahtaessa takaisin mahalleen. Myös Minni ja Mussu olivat kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa.

25.6.2003
Pentulaatikossa otettiin jo ensimmäiset horjuvat askeleensa ja tyttöjen silmät ovat auenneet raolleen. Ihmispojatkin kehittyvät hieman tyttöjä hitaammin, niin tuntuu käyvän meilläkin. Pikkupoika painaa vasta tänään kahdesti sen verran kuin syntyessään ja pitää silmänsä tiukasti suljettuina. Yksi narttupennuista menee Ahvenanmaalle ja perhe kävi jo pieniä marsuja katsomassa.

26.6.2003
Pennut alkavat olla jo niin isoja, että Kati imettää niitä toisinaan istuallaan. Korvatkin näyttävät pennuilla pikkuhiljaa auenneen.

27.6.2003
Nyt pennut tuntuvat jo päivittäin muuttuvan ja oppivan uusia asioita. Kaikki pysyvät jo hetken aikaa huterilla jaloillaan, ja yrittävät pysyä reippaina pystyssä, vaikka vähän väliä tuuperrutaankin maahan. Pojankin silmät ovat auenneet viiruiksi ja tytöillä silmät ovat jo lähes kokonaan auki. Kynnetkin kasvavat kovaa vauhtia ja säästääkseni Kati-paran mahaa enemmiltä naarmuilta leikkasin ne taas.

IKÄÄ 2 VIIKKOA


28.6.2003
Tänään pennut täyttivät kaksi viikkoa. Ne alkoivat kiinnostua toisistaan: yrittivät ottaa toistensa jalkoja, häntiä tai korvia suuhun ja paiskata toisiaan tassulla. Kävelyharjoittelu on jo hyvällä tolalla ja pennut tutkivat pentulaatikkoa tarmokkaasti.

29.6.2003
Nyt naperot leikkivät ja painivat puolisen tuntia pentulaatikossa. Pennut etsivät nisät reppaasti ilmavainulla nostamalla kuononsa ylös paikantaakseen, missä Kati seisoo tai minne se istahtaa imettämään. Pennut osaavat jo kävellä laatikkoon ojennettua kättä kohti. Huvittavan näköistä oli myös se, kuinka pennut koittivat suullaan reunalautoja. Muuten ne tuntuvat jostain syystä pitävän reunalautojen alla nukkumista turvallisena.
Kuvat kahden viikon ikäisistä pennuista

30.6.2003
Tänään pennut saivat ihka ensimmäisen matokuurinsa Canex-tahnaa. Madotin Katin samalla Axilurilla. Punnittaessa pennut liikkuivat jo niin paljon, että pidin parempana lopettaa sen touhun. Hyvin tuntuvat kasvavan ilman punnitustakin ; ) Nyt kakkaaminenkin alkaa sujua jo mallikkaasti pentujen kyykistyessä itse kakkaamaan. Tänään sijoitusnartun tulevat omistajat Nummelinin perhe kävi pentuja katsomassa. Pennut alkavat liikkua jo pentulaatikon reunalle, kun niille puhuu ja tulevat katsomaan tapahtuuko jotain. Ne ovat luultavasti oppineet yhdistämään minun lässytykseni siihen, että samoihin aikoikin "baarikaappi"-Katikin kipsuttaa paikalle.

1.7.2003
Nelivuotias kummityttöni Elsa kävi uusia tulokkaita tervehtimässä ja silittelemässä vanhempiensa kanssa seuraavan päivän muumimaailman retkeä odotellessaan.

2.7.2003
Pentujen elämässä tapahtui kummia! Päivän ajan siivottuani tuli kuusi vierasta, joista nuorimmat olivat vasta 1,5-vuotias Lotta-tyttö ja 7-vuotias isoveli Atte. Hetken kuluttua turvallinen pentulaatikko hävisi ympäriltä ja pennut siirrettiin lentoboksiin. Siitä alkoikin pentujen ensimmäinen matka, joka suuntautui Tampereelle. Ensin pentuparat heiluivat rappusissa kulkiessa ja asfaltilla vedettäessä laatikon pohjalla ja pääsivät sitten emänsä viereen auton takapenkille, turvallisesti laatikon sisällä edelleen. Illalla tuttu pentulaatikko kasattiin vanhempieni kodinhoitohuoneeseen, jonne reppanat jäivät hurjasti rämisevän pesukoneen seuraan, ei silti, että pienet olisivat edes räminää huomanneet.

3.7.2003
Tänään huomasin ihmetyksekseni, että pentujen alakulmahampaat olivat jo puhjenneet, jollakulla taisi olla jo valkoiset nysät ylhäälläkin. Otin pennut ensi kertaa yksistään tutustumaan vieraaseen huoneeseen. Hetken ne istuivat paikoillaan haistellen ja lähtivät sitten samantein kävelemään ja tutkimaan paikkoja. Edes luistava parketti ei tuntunut pysäyttävän penikoita. Nyt pentulaatikko kasvoikin hieman, kun vessaosakin saatiin käyttöön. Hyvin pennut tuntuivat heti ymmärtävät papereiden tarkoituksen ja lähes kaikki pissat ja kakat löytyvät papereilta tai ainakin melkein. Eiväthän pienet voi aina huomata ettei pylly ennättänytkään papereille, vaikka etujalat ovat jo siellä.

4.7.2003
Pennut pääsivät ensi kertaa yksistään tutustumaan pihanurmikkoon. Aivan uudenlaisessakin ympäristössäkin ne lyhyen hetken katseltuaan ja haisteltuaan lähtivät liikkeelle. Menin hetken päästä noin puolen metrin päähän pennusta ja houkuttelin sen sitten lirkuttelemalla luokseni. Pian ne jo kiipesivät polvelleni paijattaviksi. Naperoiden yläleuassa on jo komea rivi pieniä valkoisia helmiä. Tänään maisteltiin myös ensi kertaa innolla huoneenlämpöistä jauhelihaa.

IKÄÄ 3 VIIKKOA

5.7.2003
Lähdimme Sivosen Annen ja walesipoikien Harryn ja Akun kanssa aamutuimaan Jyväskylään Agirotuun, joissa kussakin joukkueessa kisaa 4 samanrotuista koiraa. Illalla palatessamme penikat joutuivat ensi kertaa seisomaan pöydälle jauhelihaa Annen kädestä mussuttaen. Kuvat eivät tietenkään vielä ole parhaita mahdollisia, koska seisominen on vielä muutenkin hieman hataraa.
Pennut 3 viikon ikäisinä

7.7.2003
Pennut ovat olleet hieman itkuisia viime päivät, kun hampaat tekevät tuloaan. Pojannassikalla on jo kaunis rivi alahampaitakin, mutta tytöiltä löytyy vasta muutamia hampaita alaleuasta. Tänään maisteltiin ensi kertaa sekä yrjölänpuuroa että nappuloita ja hyvin maistui. Toisinaan tosin täytyi tunkea etujalkakin puuron joukkoon syömistä avittamaan. Mussu kaipaa jo alvariinsa ulos pentulaatikosta ja olen sitä välillä ottanutkin hetkeksi seikkailemaan. Se vaikuttaakin kaikista reippaimmalta tällä hetkellä, vaikkeivät muutkaan kauas siskostaan jää.
Lähetin tänään pentujen rekisteritodistuksetkin kennelliittoon. Tästä tulee "Behaving badly"-pentue ja nimet juontavat juurensa siitä, että nauroimme joskus ystäväni kanssa katsoessamme Huonosti käyttäytyviä miehiä televisioista. Gary ja Tonyhan ovat aivan kuin Harry: sellaisen hyväntuulisia, hauskoja, sohvalla makaavia olentoja, jotka pitävät oluesta ja ovat mustasukkaisia tyttöystävistään. En muista koskan nauraneeni niin paljon kellekään koiralle kuin Hartsalle vuosien varrella, toivottavasti pennuista tulee yhtä huvittavia ja alati hyväntuulisia tättähääriä. Siis tässä pentujen nimet:
uros Jangas Blame the Dog
narttu Jangas Beauty or Beast
narttu Jangas Behaving Badly
narttu Jangas Bending the Rules

8.7.2003
Tänäänkin pennut olivat syömässä ulkona ja viihtyivät pihalla niin hyvin, että viettivät siellä koko iltapäivän. Mussu ja Minni käyvät jo pitkillä seikkailuretkillä ja ne kiipesivät pihaportaitakin veljensä kanssa. Nyt pennut osaavat jo haukkuakin, vaikka se kuulostaakin lähinnä kiljumiselta. Taas jokainen joutui vuorollaan seisomaan pöydällä jauhelihaa syöden. Lelujen nostaminen suuhun ja lyhyen matkan kantaminen sujuu jo mainiosti. Muutaman sadan metrin päässä talostamme räjäytellään paraikaa kalliota, joten sieltä kuuluu ensin varoittva sireeniääni ja sen jälkeen tulee räjäytys. Pennut eivät edes päätään nostaneet ruokakupista ääntä kuunnellessaan.

9.7.2003
Pennuilla alkaa jo näkyä pisamoita tassuissa ja kuonossa, toisilla enemmän kuin eräillä. Kuonotkin pidentyvät päivä päivältä. Nyt pentulaatikosta kuuluu jo hurjaa murinaa ja haukuntaa, Minni ja Mussu haluavat jo vähän väliä pois lastenhuoneesta ja väljempiin tiloihin. Leikitkin ovat entistä hurjempia ja riehakkaampia. Olen tehnyt jo jokaiselle pienen jauhelihajäljen lattialle: itse kullakin on oma tyyliinsä löytää herkkupala. Osa käyttää apuna ilmavainua ja saattaa eksyä kauaskin ennen kuin palaa takaisin ja löytyy herkun. Mussu seurasi hajuvanaa tarkasti maata pitkin namille toisella kertaa. Olen alkanut opettaa pennuille myös luoksetuloa pillillä, pilliä vihellellään ruokailun yhteydessä ja toisinaan kutsun pennut pillillä laatikon reunalle ja annan niiden maistella jauhelihaa kädestäni.

11.7.2003
Mussu oppi keikauttamaan itsensä ulos 30 cm korkuisesta pentulaatikosta, jolloin minun oli pakko laittaa metrin korkuiset aidan laatikon ympärille. Pennut senkun reipastuvat koko ajan ja löytävät pihalta kaikenlaista mielenkiintoista kuten lehtiä, risuja ja puun oksia. Harjoittelemme edelleen luoksetuloa sekä ulkona ja sisällä ja aika vauhtia pennut kirmaavatkin syliini. Täplä ja poika ovat varsinaisia sylivauvoja, jotka haluavat aina tilaisuuden tullen kiivetä polvelleni.

IKÄÄ 4 VIIKKOA

12.7.2003
Tänään pennut täyttivät jo huimat 4 viikkoa. Aika tuntuu kuluneen kuin siivillä! Viikon aikana pennut ovat oppineet jo aikas mallikaasti seisomaan pöydällä syöden kädestä jotain herkkua. Luoksetulo ja pieni jälkikin luonnistuvat jo mainiosti. Pennut syövät monipuolisesti ("äidinmaitoa", kotiruokaa ja Eukanuban lammas-riisi-penturuokaa) ja mahat tuntuvat toimivan hyvin. Lähes kaikki kakat on tehty viime päivinä ulos, mutta pissoja tulee hyvin paljon pentulaatikon sisään. Pennut on siirretty alakertaan ja Kati on alkanut omatoimisesti vierottaa niitä. Nyt se imettää enää silloin tällöin eikä maitoakaan tule enää yhtä paljon kuin ennen.
Pennut 4 viikon ikäisinä

14.7.2003
Pentuja on alkanut hiljalleen ärsyttää, että niitä yritetään teljetä aina jonnekin: joko pentulaatikkoon tai ulkona aitaukseen. Mussusta on tullut aikamoinen kahlekuningatar, joka selviää ilmeisesti uskomattomalla tahdonvoimalla ulos pentulaatikosta, jossa metrin korkuisten aitojen välissä on muutaman kymmenen sentin levyinen rako kulmassa. Ulkonakin pennut on pakko pistää aitaukseen, koska ne uskaltavat seikkailla koko pihan alueella ja yrittävät kaataa urakalla vatukkapensaita, kaivaa kuoppia, kiivetä rappusia ja muuta mukavaa. Ensi kertaa aitaukseen joutuessaan Minni vinkui puolisen tuntia ulos karsinasta ja naapurin Eila nimesi sen jo Hurja-Hannaksi. Heinäkuun helteissä ne ovatkin saaneet viettää kaikki päivät ulkona. Onneksi ne ovat hyväksyneet aidat ympärillään ja nukkuvat pihalla tyytyväisinä. Ruokaakin syödään jo viidesti päivässä.

16.7.2003
Pennut alkavat jo osata vauhdikkaan ja iloisen luoksetulon niitä kutsuessani, myös pilliin vihellykseen reagoidaan reippaasti. Aloitin jo seuraamisharjoituksetkin, kun pennut ovat alkaneet omatoimisesti kulkea vierelläni. Myös noutamista ollaan harjoiteltu, joskus jopa jäniksen jalalla tai linnun siivellä. Nouto onnistuu, kunhan esineen laittaa nurkkaan, jolloin pennulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuoda esine syliini ja saada sen jälkeen iloiset kehut. Keitetty kana on kaikkien pentujen herkkua ja sitä käytänkin aina harjoitellessani pentujen kanssa kahden kesken. Kati on edelleen kärsivällinen emo, joka antaa pentujen kiipeillä päällään ja purra korviakaan. Se imettää pentuja enää hyvin harvoin, vain muutamia kertoja päivässä eikä maitoakaan paljoa enää heru pennuille. Isäpappa Harry on kiinnostunut jälkikasvustastaan näiden pysyessä paikallaan, mutta pentujen kirmatessa luokse ja hamutessa mahanaluskarvoja se pakenee puhisten matkoihinsa.

17-19.7.2003
Loppuviikko vietettiin mökillämme Ruovedellä. Menomatkalla ensimmäiset 15 minuuttia kuului häkistä aikamoinen itku, kun pentuja harmitti häkkiilinnun elämä. Sen jälkeen ne nukahtivat ja nukkuivat aina perille saakka. Mökillä pikkuväki kohtasi monenlaisia uusia koettelemuksia: kuulivat moottorisahan pärinää (nenät nousivat hetkeksi ruokakupista, mutta syöminen jatkui samantien), traktorin puksutusta, puun kaatamisesta kuuluvaa ryminää, vesipumpun ääntä ja ukkosen kumahtelua. Jokainen pääsi vuorotellen rantaan tutustumaan järveen ja kastamaan hieman etutassuja. Pojankoltiainen kiipesi uimaan menevän tätini perään laiturille ja hyppäsi reippaasti jopa laitureiden kettingillä kiinni olevan välin yli. Pillin vihellyksestä pennut nousevat salamana ylös ja juoksevat täyttä laukkaa luokseni. Noutaministakin harjoittelimme jonkun kerran. Pennut ovat ihastuneet vanhempiensa tavoin talon alla seikkailemiseen, valitettavasti vain tämä tapa aiheuttaa äidilleni harmaita hiuksia. Madotin koko porukan ja tällä kertaa pentujen kakasta löytyikin pitkiä suolinkaisia. Uusintamadotus taas kahden viikon kuluttua. Palatessamme takaisin Tampereelle pennut nukkuivat jo kiltisti automatkan, eikä taaskaan yhtään pissaa tai oksennusta löytynyt peitolta.
Rantakuvia
Poseerauskuvia
Perheonnea

IKÄÄ 5 VIIKKOA

20.7.2003
Taas päivä Tampereella. Seikkailjat juoksevat jo aika kyytiä ja pystyvät seuraamaan minua kävellessäni. Viedessäni pentuja ulos aamulla, seuraavat ensimmäiseksi viedyt takaisin sisälle ennen kuin saan seuraavan nostettua pihaan. Huomenna lähdenkin Spanieliliiton nuorisoleirille ohjaajaksi ja pennut pääsevät Katin kasvattajan Marjukan hellään huomaan Mouhijärvelle. Jo neljäs majapaikka pentujen lyhyen elämän aikana.
Pennut 5 viikon ikäisinä

21.7.2003
Pennut reissasivat aamutuimaan Harryn lentoboksissa Mouhijärvelle. Perille päästyään porukka lähti heti reippaina tutustumaan uuteen ympäristöön ja ne jäivät tyytyvisinä aitaukseen lepäämään Katin hypätessä innokkaana autoon kohti uusia seikkailuja.

25.7.2003
Kävin hakemassa viikon aikana hurjasti kasvaneet pennut hoidosta, automatkakin sujui hiljaisuuden vallitessa. Pisamia on ilmestynyt huimasti lisää, korvat ovat entistä isommat ja pennut juoksevat jo hurjaa vauhtia. Uskomatonta miten paljon pennut kasvavat ja muuttuvat muutamassa päivässä. Kati olikin leirllä mukana, vaikka sen elämä erossa pennuista tuntui olevan varsin rankkaa: maitoa tuli leirin alussa hurjasti ja sitä oli pakko lypsää siinä vaiheessa, kun rouva tiistai-aamuna makasi paikallaan ja huusi kivusta, jos siihen koski. Se myöskin kieltäytyi syömästä, mikä tarkoittaa Katin kohdalla, että se on todella kipeä. Muutenkin se oli rauhaton ja jollain tavoin huonotuulisen oloinen leiriläinen. Ilmeisesti pentuja oli ikävä, nisät kipeät ja täynnä maitoa sekä vieläkin hieman jälkivuotoa.

IKÄÄ 6 VIIKKOA

26.7.2003
Illalla pennut saivat imeä emonmaitoa pitkästä aikaa ja siitä syystä aamulla löysinkin pentuaitauksen täynnä löysää kakkaa alakertaan saapuessani. Muuten pennut ovat varsin villkaita ja reippaita. Ruokakin maittaa erinomaisesti, nyt ne syövätkin jo kunnon aterioita.
Pennut 6 viikon ikäisinä

30.7.2003
Tänään pennuille suoritettiin niiden elämän ensimmäinen eläinlääkärin tarkastus: kestään ei löytynyt mitään huomautettavaa ja urokselta löytyi kiveksetkin. Lääkäri kehui pentuja oikein pirteiksi ja hyväkuntoisiksi. Nyt olen päättänyt jo narttujenkin tulevat kodit: Täplästä tulee sijoitusnarttu, Mussu lähtee Ouluun ja Minni Ahvenanmaalle. Automatkat sujuivat edelleen helposti, vaikka aluksi pientä ininää takaa kuuluikin. Pennut ovat edelleen tavanneet paljon vieraita ja ne syöksyvät koko lauma syliin saman tien.

1.8.2003
Kirsi Liikanen saapui pentutestaamaan pikkuväen, testin tulokset näet täältä. testin tulokset mukailivat aika paljon niitä asioita, joita itsekin olin pennuissa huomannut. perheet päätin jo aikaisemmin, mutta testi vielä vahvisti käsityksiäni siitä, että oli valinnut oikein. Illalla Rantasen Arja kävi tatuoimassa pennut vielä ennen luovutusta. Saivatpa pennut tavata Kirsin englanninspringerit ja Arjan omistaman Iiris-tädin (tai serkun, miten vaan). Pennut ovat jo oppineet hurjasti kaikenlaisia taitoja: istumista, paikallaoloa, luoksetuloa, näyttelyasennossa seisomista, katsekontaktia, perusasentoon tulemista, seuraamista, liikkeestä istumista, noutamista ja namipalan etsimistä sekä jäljestämistä. Onnellisena olen opettanut pienille innokkaille oppilaille kaikenlaista. Osa pennuista oppi menemään maahankin namin perässä sekä istumaan ja seisomaan kauko-ohjauksen alkeina.
Pennut 7 viikon ikäisinä

IKÄÄ 7 VIIKKOA

3.8.2003
Tänään kolme pennuista lähti uusiin koteihinsa: ensimmäisenä uros Eppu Espooseen, sen jälkeen Yanga (Minni) Ahvenanmaalle ja lopuksi vielä esikoinen Täplä Turkuun. Täplän tapaankin seuraavan kerran jo parin viikon päästä. Mussu jäi yksinään ulos aitaukseen, mutta tuntui onneksi olevan aika tyytyväinen elämäänsä. Yöllä se tosin heräsi jo ennen viittä itkemään sisarten kaipuuta.

4-9.8.2003
Mussu vietti viikon täällä aikamoisena kullannuppuna. Päivisin se viihtyi kohtalaisen hyvin leikkikehässä pihassa, kunhan sitä käytiin välillä katsomassa ja leikittämässä. Kahlekuningatar meinasi tosin päästä tästäkin aitauksesta pois ponnistamalla aidasta sekä etu- että takajaloilla. Harjoittelimme monenlaisia asioista: istumista ja katsekontaktia, perusasentoon tulemista, seuraamista, luoksetuloa ja noutamista. Noutaminen sujui sisällä jo upeasti: pentu juoksi lelu suussaan täyttä laukkaa syliini. Kati leikitti tytärtään iltaisin hyvän tovin ja oikein maanitteli sitä peuhaamaan kanssaan. Harrykin alkoi hyväksyä tätä ainoaksi jäänyttä pentua lähellään ja jopa kiipeilemässä päällään aina silloin tällöin. Yöt napero nukkui kiltisti häkissä sänkyni vieressä, ja herätti minut vasta 6-7 maissa aamulla halutessaan pihaan pissalle.