SPANIELEIDEN TOKO-MESTARI 2002
KIELO - KUKKANEN KOIRAKSI
KUVAT: BERIT NIEMI
Toukokuun 19. päivä Berit Niemi ja walesinspringerspanieli Kans Mva Rwyn Lily of the Valley eli "Kielo" voittivat Spanieliliiton TO-KO-mestaruuden Tampe-reella. Mestaruudesta kilpaillaan tottelevaisuuskokeen korkeimmassa luokassa, jolloin erikoisvoittajaluokassa parhaat pisteet saavuttanut koirakko voittaa. Seuraava artikkeli on kirjoitettu haastattelun pohjalta.
Kielo täytti juuri ennen mestaruuskoetta kuusi vuotta, mutta mitä heidän TOKO-urallaan on ehtinyt tapahtua ennen tätä? Berit Niemen aikaisempi walesinspringerispanieli Gritty's Sunbeam eli "Susa" kilpaili aikanaan tottelevaisuuskokeiden voittajaluokassa, Susan siirtyessä ajasta ikuisuuteen Berit eli hetken aikaa ilman walesia. Niihin aikoihin kuitenkin Tiina Mattila Rwyn-kennelistä kysäisi, josko Berit haluai-si uuden walesinspringerin. Hänellä sattui olemaan lupaava pentue kotonaan ja Berit kutsuttiin pentuja katsomaan kesällä 1996. Moni varmaan arvaakin, mitä seuraavaksi tapahtui: vilkas, reipas ja lupaava pikku-walesi hurmasi uuden emäntänsä ja se ristittiin Kieloksi.
Pennun koulutus leikin varjolla alkoi heti sen asetuttua taloksi, pentu oppi uusia asioita ja temppuja nopeasti, koska yhdessä tekeminen oli sen mielestä suunnattoman hauskaa. Tavoitteena oli alusta alkaen saada pennusta iloisesti toimiva TOKO-koira. Suun-nilleen vuoden iässä Kielo oli valmis kokeisiin ja saikin ensimmäisestä kokeestaan alokasluokan kakkospalkinnon. Seuraavista kahdesta ko-keesta tulivatkin avoimeen luokkaan oikeuttavat ykköset ja jo kesän lopulla Kielo sai oikeuden kilpailla voittajaluokassa ollessaan noin 15-kuukauden ikäinen. Voittajaluokassa koirakko viipyikin sitten useamman vuoden. Kesällä 2001 he osallistuivat pitkän tauon jälkeen kokeisiin ja kuukauden sisällä kolme erikois-voittajaluokkaan siirtymiseen tarvittavaa ykköstä oli saavutettu. EVL:ssäkin heillä on jo kaksi kakkospalkintoa.
Kysyttäessä millainen Kielo on koirana Berit vastaa sen olevan vilkas, yleensä iloinen, kehässä rohkea ja reipas sekä helposti syttyvä. Harjoittelun kautta walesinartusta on tullut teknisesti taitava ja se on helposti motivoitavissa kiitos suuren kiinnostuksen palloihin, leluihin ja nameihin. Ongelmatonta ei tietysti yhdenkään koiran kouluttaminen ole ja Berit toivoisikin koiralleen parempaa keskittymiskykyä, loistava motivaatio saattaa näet kadota yhtä nopeasti kuin orava kiipeää puuhun. Riistavietti ja suuri into kaikkiin hajuihin vaikeuttavat myös osaltaan koulutusta. Naisten vaivoista Kielo kärsii valeraskauksien muodossa ja juoksujen edellä ainoastaan merkkailu ja hajut kiinnostavat.
Millainen on hyvä TOKO-koira? Koiran tulisi olla helposti motivoitavissa, siltä vaadittaisiin ainakin ahneutta, taistelutahtoa tai saalistusviettiä, mieluiten kaikkia kolmea, jotta koulutus voisi onnistua. Kovin rauhallisesta koirasta on vaikea saada hyvää kilpakoiraa. Näiden ominaisuuksien lisäksi koiran tulisi olla kuuliainen. Suurella osalla spanieli-roduista on hyvänä puolenaan juuri innokkuus ja helppo motivoitavuus, mutta monilla vilkkailla spanieleilla ongelmiksi muodostuvat keskittymiskyvyn puute, riistavietti ja hö-seltäminen. Eritoten walesinspringereitä monet pitävät jääräpäisinä ja hankalasti koulutettavina, mutta Beritin mukaan ongelma yleensä piilee omistajassa, joka ei ymmärrä, ettei spanieli ole palveluskoira eivätkä kontakti ja miellyttämishalu ole sillä itsestäänselvyyksiä . Ensisijaisesti ohjaajan täytyisikin saada itsensä kiinnostavammaksi kuin ympäristö. Tässä onkin tärkeätä oikea tapa motivoida ja palkita koiraa, jotta se valitsisi mieluummin ohjaajan kanssa toimimisen. Osuva
vertaus onkin työssäkäyvä ihminen, tuskin kukaan jaksaa työskennellä huonolla palkalla tylsässä työssä. Sen sijaan kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa työtä tekee mielellään huonommallakin palkalla. Aivan samoin asia on koiran kanssa. Parhaat tulokset spanielin kanssa saavutetaankin yleensä houkuttelemalla ne tekemään asiat oikein ja palkitsemalla iloisesti onnistuneet suoritukset. Virheistä ei rankaista, vaan jätetään ne huomioimatta ja helpotetaan harjoitusta, jotta koira onnistuisi ja sen saisi palkittua. Spanielit sanovat helposti piutpaut koko hommalle, jos siitä syntyy epämiellyttäviä kokemuksia. Tosin koiran katsoessa oikeudekseen painua mieluummin haistelemaan hajuja kuin noudattaa hyvin ymmärtämiään käskyjä, niin sitä voi hieman tarttua niskasta kiinni.
Kuinka parivaljakko harjoittelee? He treenaavat yleensä liikkeiden osia, joskus myös kokonaisia koeliikkeitä. Harjoitellessa ohjaajan pyrkimys on käyttäytyä samalla tavoin eleettömästi kuin kokeissakin, mutta palkittaessa täytyy muistaa iloisuus. Eritoten erikoisvoittajaluokassa on paljon liikkeitä, joita kannattaa harjoitella osina, jottei koira oppisi ennakoimaan. Opetteluvaiheessa osina harjoittelun etu on, että motivaatiotaso pysyy korkealla. Esimerkiksi ruutuun menoa harjoitellessa Berit saattaa heittää pallon palkinnoksi Kielon seisoessa keskellä ruutua, sen ei siis tarvitse aina harjoituksissa mennä maahan ruudun keskelle. Harjoitukset ovat kestoltaan lyhyitä eikä kaikkia liikkeitä suinkaan harjoitella kerralla. Koiralla tulisi olla sopiva vireystaso, jotta koulutus voisi onnistua. Asioiden opettelun voikin suosiolla unohtaa, jos koira ei jostain syystä jaksa tai pysty keskittymään. Tehokkaaksi harjoittelutavaksi heille on osoittautunut harjoittelu yhdessä kaverin kanssa. Ystävällä on kolme
länsigöötanmaanpystykorvaa (Beritillekin on siunaantunut vuosien varrella Vuokko-göötti), jotka kaikki kilpailevat EVL:ssä ja kaksi on jo tottelevaisuusvalioita. Heillä on siis yhteensä kuusi korkeimmissa luokissa kisaavaa koiraa ja ohjaajat toimivat toistensa valmentajina ja silminä. Heillä on harjoitellessaan mukana 4-7 koiraa, yhden suorittaessa muut koirat joutuvat katselemaan kateellisina. Oman vuoron tullen koirat toimivatkin sitten suurella innolla. Harjoittelusta Berit toteaakin, ettei kannata turhan päiten kiusata koiraa harjoittelemalla esim. maahanmenoa sadesäällä, jos koira inhoaa vettä. Karjuminen ja painostaminen tuskin auttaa suoritusta koetilanteessa, jossa koiraa ei kuitenkaan pysty pakottamaan.
Kielon juututtua vuosikausiksi voittajaluokkaan tuntui järkevältä pitää tauko, koska harjoituksissa hyvin toimiva koira toisti samoja virheitä kokeissa, jolloin lihapullat eivät ilmestyneetkään taskusta joka liikkeen jälkeen. Syy löytyi siis keskittymiskyvyn puutteesta. Ratkaisu löytyi puolentoista vuoden kilpailutauosta, jonka aikana harjoittelua muutettiin niin ettei walesineitoa palkittukaan joka liikkeen jälkeen, vaan nami/ruokakippo/lelu vietiin yhdessä koiran kanssa kentän laidalle ja useamman onnistuneen suorituksen jälkeen koiralle annettiin lupa hakea palkkionsa. Yhdessä harjoittelukaverin kanssa he lavastivat kokeenomaisia tilanteita kehänauhoineen ja liikkeenohjaajineen. Koiran tehdessä virheen, homma saatiin heti korjattua ja koira palkittua oikeasta suorituksesta. Koetilanteessa koiran epäonnistuessa sitä ei voi korjata,
jolloin virheellinen suoritus jää koiran mieleen ja muuttuu käyttäytymismalliksi. Tämän jälkeen Kielo alkoi toimia hyvin kokeissakin ja siirtyikin nopeasti tottelevaisuuskokeiden korkeimpaan luokkaan.
Rwyn Lily of the Valley on harvinaisen monipuolinen koira, se on kansainvälinen muotovalio, kilpailee tottelevaisuuskokeiden korkeimmassa luokassa, Maxi-2 luokassa agilityssa, on palkittu aikanaan avoimen luokan kakkosella metsästyskokeissa (nykyään tosin ongelmana on pelästymisen jälkeen ilmennyt paukkuarkuus) ja sen kanssa on harjoiteltu myös verijälkeä ja flyballia.
Berit toteaakin, että muiden lajien harjoittelu parantaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta, josta on hyötyä myös TOKOssa. Tottelevaisuus taas puolestaan parantaa koiran hallittavuutta muissa lajeissa, vaikka Kielo käykin helposti ylikierroksilla eritoten agilityn ja metsästyksen ollessa kyseessä.
Berit on toiminut jo pitkään koulutusohjaajana. Hän toteaakin sekä oman että yleisen koulutustavan muuttuneen huomattavasti vuosien varrella, aikoinaan koulutus oli paljon kaavamaisempaa ja pakotteisiin perustuvaa. Jos koira ei noudattanut käskyä, se fyysisesti pakotettiin esimerkiksi menemään maahan.
Nykyään koiraa ei väkisin runnota maa-han, vaan se pyritään houkuttelemaan vaikka makupalalla menemään maahan, jolloin se voidaan palkita. Tällä hetkellä hän kouluttaa kahta ryhmää, joissa kummassakin on kilpailevia koirakoita alokasluokasta erikoisvoittajaan. Ryhmissä on vain 3-5 koiraa ja aikaa
kouluttamiseen on puolitoista tuntia per ryhmä. Ainoastaan ryhmäliikkeet (siis paikallaolot) harjoitellaan ryhmänä, muuten koulutus on yksilön valmentamista ja jokaisen kohdalla pyritään löytämään yksilölliset ratkaisut kuhunkin on-gelmaan. Yhdellä sessiolla harjoitellaankin vain paria asiaa. Berit on pitänyt rikkautena
saada kouluttaa monen rotuisia ja luonteisia koiria, hienoa on ollut huomata kuinka jokainen on yksilö ja toimii omalla tavallaan, jolloin myös keinot koulutuksessa vaihtelevat suuresti, kuten motivointikin. Hän toteaakin, että koulutusohjaajia tulisi olla enemmän ja heidän tulisi saada enemmän kokemusta kilpailemisesta.
Uusien harrastajien olisikin terveellistä seurata, millä tavoin EVL:ssä kilpailevat toimivat kokeissa ja harjoitellessaan. Myös harjoitteleminen toisten kisailemaan innostuneiden kanssa auttaa. Tietoa ja oppia kannattaakin hakea kaikesta mahdollisesta. Berit kertoo saaneensa itse vaikutteita eritoten ruotsalaisilta huipputason kilpailijoilta,
mutta oppia kannattaa hakea mahdollisimman monesta lähteestä ja soveltaa niitä sitten omalle koiralle sopivaksi.
Arkitottelevaisuudella ja TOKOlla on eroa. Kokeisiin tähtäävän tulisi alun perinkin kiinnittää huomiota tarkkuuteen esim. perusasentoihin sekä pyrkiä nopeaan ja täsmälliseen suorittamiseen. Hyvä TOKO-koira ei kuitenkaan välttämättä ole arkitottelevainen, koiralle on erikseen opetettava perheen tavat,
ettei se saa tehdä aivan mitä tahansa päähän pälkähtää.
Tavoitteena Beritillä ja Kielolla on tietysti tottelevaisuusvalion arvo, koulutettaessa tavoitteena on saada vauhdikkaasti, täsmällisesti ja iloisesti toimiva koira. Harjoittelun tulisi olla hauskaa myös koiralle
Kysyttäessä haluaako Berit haastaa jonkun ensi vuoden TOKO-mestaruuteen, kuuluu vastaus, että hän haastaa kaikki Lounais-Suomen Spanielikerholle elo-syyskuun vaihteessa pitämänsä viikonloppukurssin osallistujat, jotta voisi ensi vuoden mestaruuskisoissa ylpeillä ja kehuskella mukamas jotenkin vaikuttaneensa asiaan.
Toivottavasti mahdollisimman monet kurssilaiset todellakin osallistuvat ensi vuoden kokeeseen!
Beritin motto: "En halua kouluttaa koiraani vain itseni takia, vaan se on minun ja Kielon yhteinen hauska harrastus"
Lopuksi hän toteaakin, että usein tulee takapakkeja, mutta niiden jälkeen on vaan mietittävä mikä taas meni vikaan ja pidettävä vaikka kilpailutaukoa ja harjoiteltava ahkerasti virheiden korjaamiseksi.
Julkaistu Spanieli-lehdessä 3/2002